Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Lempeämpi kaupunki on kova tavoite – "Elämän ei pitäisi lapselle tai nuorelle muodostua loputtomaksi kilpailuksi"

Keneltäkään on tuskin mennyt ohi, että yhä useampi nuori painii mielenterveyden haasteiden kanssa. Korona ja sen myötä tulleet rajoitustoimet ovat tilannetta osaltaan pahentaneet. Samalla pääsy riittävien palveluiden pariin on ollut vaikeaa. Nyt Tampereella ollaankin valmistelemassa nopean aikavälin korjaustoimia.

Hoitojonoja purkava toimenpidepaketti on hyvä alku, mutta se ei yksin riitä.

Akuuttien mielenterveyshaasteiden ohella on nähtävissä, että korostunut itseohjautuvuus opinnoissa ja sosiaalisen median aiheuttaman vertailun luomat paineet ahdistavat monia nuoria. Kaikista ei ole oman onnensa sepiksi, ja kiiltokuvamaisia onnenhetkiä kuvaavat sometarinat osaltaan lisäävät paineita.

Samalla etäopetusjaksot niin perusasteella, lukioissa kuin ammattikouluissakin ovat osaltaan aiheuttaneet vaikeuksia. Harjoittelupaikat ovat koronan aikaan olleet kiven alla.

Näiden lisäksi haasteeksi on noussut lastensuojelun vaikeutunut tilanne. Kaupungin taloudessa se näkyy nopeasti lisääntyneinä menoina, mutta numeroiden taakse mentäessä korostuvat tarinan karummat, inhimilliset puolet: yhä useammalla lapsella ja nuorella on lastensuojelun piiriin tullessaan niin vaikeita ongelmia, että yhä useammin sijoitusmuodoksi tulee laitoshoito.

Elämän ei pitäisi lapselle tai nuorelle muodostua loputtomaksi kilpailuksi, jossa voi ajautua sivuraiteelle heti alussa. Elämänpolkua kannattaa tasoittaa siellä, missä mahdollista.

Varhaisempi puuttuminen kuitenkin maksaa itsensä lopulta takaisin.

Tähän ongelmavyyhteen tuleekin tarttua.

Ensi valtuustokaudella meidän on siirryttävä kriisinhoidosta laajapohjaisempaan työhön, jossa ratkotaan ongelmia aiemmin niin perheissä, oppilashuollossa kuin mielenterveystyössäkin. Jos ammattilaisten tekemän analyysin avulla tukea pystytään pääsemään ongelmien juurille, voimme ehkä estää niiden kasvun. Tähän työhön päätöksentekijöiden on annettava tilaa, tukea ja resursseja.

Varhaisempi puuttuminen kuitenkin maksaa itsensä lopulta takaisin. Samalla täytyy muistaa, että kyse ei ensisijaisesti ole kaupungin tai maan taloudesta. Kyse on lasten ja nuorten ainutkertaisesta elämästä, jonka tulee olla elämisen arvoista.

kirjoittaja on elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestari ja kuntavaaliehdokas (vihr.)