Kolumni: Mikä tekee kodin? – "Vähän leppoisaa lounge-musaa, niin jo oli tunnelma kohdillaan"

Mari Turunen

Asustelin työni takia asuntohotellissa jokusen viikon ja mikäpä siinä. Siisti huone, astiat kahdelle (asuin yksin) erikoinen uunin ja mikron yhdistelmä, siisti vessa ja kylppäri.

Eli kaikki fasiliteetit kohdillaan. Sisustus sellaista armeijatyylistä asketismia. Se oli tyypillinen vierasasunto. Saisiko siitä ihminen hetkeksi itselleen kodin?

Heti ensimmäisenä iltana ostin kynttilän. En käyttänyt katon halogeeneja. Hajavalo on kodikasta. Seuraavana päivänä lähti kaupasta mukaan tulppaanikimppu ja kirpparilta hillopurkki. Vähän leppoisaa lounge-musaa, niin jo oli tunnelma kohdillaan. Mutta ei tietenkään tuntunut kodilta.

Kotiin liittyy oletus turvasta ja miksi minusta numerokoodilla toimiva lukko ei ole turvallinen? Se koodi varmaan nollataan aina uudelle käyttäjälle ja normi avaimen olisi kuka tahansa entinen asukas voinut kopioida. Mutta jotenkin se sähkö tuntui epäluotettavalta.

Mekaaninen sen olla pitää. Ehkä jopa Abloy, koska olin siellä kesätöissä 1800-vuotta sitten.

Kodikas ei ollut myöskään roskien kierrätysmahdollisuus. Sitä ei nimittäin ollut! En voinut kierrättää mitään ja kyllä sitä muovia kahdessa viikossa kertyy.

Voi tätä länsimaisen ihmisen ahdistusta.

Sydän verta vuotaen heitin tonnikalatölkin ja lasisen majoneesipurkin samaan roskikseen. Kas kun mieleen ei juolahtanut, että olisin voinut ostaa kalan tiskistä, eikä se majoneesi ole ennenkään tehnyt keskivartalolleni eetvarttia.

Bioroskat salakuljetin työpaikan bioroskikseen ja samalla tilasin netistä kivan paidan, joka varmaan tuli ihan apostolinkyydillä Euroopasta. Voi tätä länsimaisen ihmisen ahdistusta.

Kodin teki tuosta vierasasunnosta lopulta kuitenkin rutiinit. Aamulla ylös. Pese naama ja hampaat. Syö. Pukeudu asiallisesti. Mene töihin. Kuntoile vähän ja käy suihkussa. Syö taas. Mene takaisin töihin (kaksiosainen työpäivä, kello 10–14 ja 18–21.30).

Syö taas vähän. Pese naama ja hampaat. Katso sarjaa tai lue kirjaa. Nuku. Ja samat hommat huomenissa. Kahden viikon jälkeen hyvästelin tuon pienen tilapäiskodin tyytyväisenä ja matkasin takaisin omaan kotiin. Tiedän, että siellä on se tärkein kodin tekevä asia.

Eli rakkaus. Ja ystävät. Ja omat kamat. Ja Tampere.

Kirjoittaja on Tampereen Teatterin näyttelijä.

Kommentoi