Tätä moni kysyi seurattuaan norjalaisten menestystä – suoranaista ylivoimaa – päättyneissä hiihdon MM-kisoissa Saksassa tai meidän omien yleisurheilijoiden onnistumisia Puolassa.
Katsojille tarjottiin runsaasti draamaa, jännitystä, riemua ja myös pettymystä. Tätä se elämä on, mutta miten tulisi reagoida? Entä, onko olemassa kolmaskin vaihtoehto, että terve omanarvontunto säilyy, kävi niin tai näin?
Kyllä sekin tuotiin esille, kun yhdessä todettiin, että hyvinhän se meni, kun teki oman parhaansa – osattiin nauttia itse osallistumisesta. Aina on joku huonompi tai parempi lajssa kuin lajissa – kisojen tulee olla vain reilut.
Tähän on pyrittävä elämässä yleensä, politiikassakin. Kun nöyryys säilyy, niin silloin voi tunnustaa putoamisen tavalliseksi kuolevaiseksi rivikansalaiseksi, mikä on kova haaste vallanhimoisille!
Lapset usein opettavat meitä. Opettaja kertoi kysyneensä päiväkodissa noin 5-vuotiaalta.
– Mitä sinä piirrät paperille?
Minä piirrän Jumalaa.
– Minä piirrän Jumalaa.
– Mutta kukaan ei tiedä, miltä Jumala näyttää, tiedusteli opettaja.
– Pian he tietävät, sanoi tyttö ja jatkoi piirtämistään.
Tuomo Isokangas
Nokia