Tampereen kaupunginhallitus sai maanantaina eteensä katsauksen valtuustoaloitteiden käsittelystä. Kyseessä on rutiiniasia, sillä Tampereen kaupungin hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen on joka vuosi esitettävä kaupunginvaltuustolle luettelo aloitteista, joita ei edellisen vuoden loppuun mennessä ole käsitelty. Aloite pitäisi saattaa valtuuston lopullisesti käsiteltäväksi yhden vuoden kuluessa.
Valtuutetut tekivät vuoden 2020 aikana 72 valtuustoaloitetta, joista valtuusto on lopullisesti käsitellyt 30. Rästissä oli myös kuusi aloitetta vuodelta 2019 ja kaksi aloitetta vuodelta 2018. Yhteensä käsittelyä odotti siis 50 valtuustoaloitetta.
Takavuosiin verrattuna jono ja odotusajat ovat kohtuullisia. Vielä vuosituhannen alussa rästilistasta raportoiminen ei ollut rutiini. Silloin uutistoimittajana pyysin konserninhallintoa selvittämään, mikä aloite on odottanut käsittelyä kauimmin. Vastaus annettiin hieman nolona. Se oli hiljattain edesmenneen emeritusprofessori Olavi Borgin (lib.) aloite valtuustoaloitteiden käsittelyn nopeuttamisesta. Aloite oli tuolloin odottanut käsittelyä liki vuosikymmenen.
Nyt katsauksen mukaan vanhin käsittelyä odottava aloite oli Juhana Suoniemen (vihr.) aloite tärkeimpien kevyenliikenteen kunnossapitourakoiden muuttamiseksi reittikohtaisiksi ja sohjonpoiston lisäämiseksi aurauskriteereihin. Aloite jätettiin maaliskuussa 2018.
Kaupungilla on viimeisen vuosikymmenen ajan kiinnitetty huomiota valtuustoaloitteiden käsittelyn nopeuttamiseen. Hallintosäännön vuoden aikaraja on tehonnut.
Toisaalta keskustelua on käyty myös nk. aloitetehtailusta. Tamperelainen uutisoi valtuutettujen aloitemääristä tammikuussa. Valtuutettujen aloitteellisuuden määrä vaihtelee yhä kauden mittaan.
Valtuutettujen aloiteoikeus on tärkeä asia. Valmistelulta pitää odottaa huolellisuuden lisäksi rivakkuutta. Valtuutetun näkökumasta aloitteiden merkitystä lisää se, että vastaukset tulevat nopeasti, jolloin aloitteella voi reagoida akuutimpiinkin asioihin. Näin valtuutetun kannattaa itsekin miettiä jokaisen aloitteen kohdalla erikseen, milloin virkamiehiä kannattaa työllistää.