Pääkirjoitus: Laskentaharjoitus... – "Viikonvaihteen veivin jälkeen mielessä kävi se, että olenkohan ollut naiivi uskossa tiedolla johtamiseen ja valistuneeseen päätöksentekoon"

Petteri Mäkinen

Petteri Mäkinen

Vielä viime viikon torstaina Suomessa valmistauduttiin huhtikuun kuntavaaleihin. Perjantaina puoluesihteerit ja oikeusministeriön virkamiehet kokoontuivat etäpalaveriin. Lauantaina puoliltapäivin oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) twiittasi, että kokous on päättynyt ja kahdeksan puoluetta yhdeksästä kannattaa vaalien siirtoa kesäkuun puoliväliin. Iltapäivällä pidettiin jo tiedotustilaisuutta.

Mitä ihmettä tapahtui?

Kelkan nopea kääntyminen reilua kuukautta ennen varsinaista vaalipäivää yllätti monet – varsinkin, kun oikeusministeriöstä on tammikuun jälkeen viikkotolkulla toisteltu, että vaalit pysyvät paikallaan.

Lauantaina useampikin puoluesihteeri myönsi eri medioissa, että päätöksen taustalla olivat – THL:n ”kokonaisarvion” ohella – kolme epidemiaskenaariota, joiden mukaan alkuperäisenä vaalipäivänä päivittäisiä tartuntoja olisi 2 600–11 200 (maanantaina vajaat 500, enimmillään noin 800). Jälkikäteen THL:stä todettiin monella suulla, että kyseessä oli ”laskentaharjoitus”, ei varsinainen ennuste. Käyrissä ei ole edes otettu huomioon nyt alkavien rajoitusten vaikutusta. Sunnuntaina päätöstä kritisoi jo moni hallituspuolueidenkin edustaja.

Olen kuluneen vuoden aikana useampaankin kertaan näissä kirjoituksissa toistanut, että parhaiden asiantuntijavoimien tuella tehtyjä päätöksiä elämän ja arjen raskaistakin rajoituksista on syytä noudattaa ja kunnioittaa. Reagointi vaatii nopeita päätöksiä, jotka punnitaan poliittisesti myöhemmin.

Pidän neuvoa edelleen hyvänä, mutta viikonvaihteen veivin jälkeen mielessä kävi se, että olenkohan ollut naiivi uskossa tiedolla johtamiseen ja valistuneeseen päätöksentekoon.

Siirtopäätöksestä jäi vaikutelma, että epidemiatilannetta suurempi syy oli, että oikeusministeriö ei ollut valmistautunut hoitamaan vaaleja tilanteen vaatimalla tavalla. Vaalien siirtoa suurempi uhka demokratialle on juuri nyt se, demokraattinen päätöksentekoprosessi ei vakuuta. Sekava ja ristiriitainen viestintä, laskentaharjoitukset väärässä paikassa sekä käyrillä ja kielloilla pelottelu ei ole nyt sitä, mitä kansalaiset tarvitsevat. Luottamuksen menettänyt kansa ei ole enää niin kuuliainen kuin viime keväänä. Korona-aikana tämä on riski.

Kommentoi