Kolumni: Aarteista ja mielikuvittelusta – "Kaikkea ei tarvitse kertoa, kenellekään"

Otso Kautto

Vasta kätkettynä aarre on aarre.

Lapsina rakensimme metsään kätköjä. Niihin kätkettiin kaikenlaista kiinnostavaa, kuten kumiasvaltin kappaleita, lasikuulia ja paukkulankaa, ja pian kätketystä kamasta tuli aarre, jonka pelkkä olemassaolo antoi hohtoa kaikelle.

Kaikkea ei tarvitse kertoa, kenellekään.

Se ei ole epärehellisyyttä, se on salaisuuden tajua. Enkä nyt puhu sellaisista häpeän raskaista pisteistä, jotka paljastettuina kevenisivät, ne kannattaakin rallatella vaarattomiksi.

Ne pitää muistella puhki hyvässä seurassa ja kuorruttaa naurulla, minä puhun kokemuksista, jotka eivät ole jaettavissa, koska toinen ei niitä ymmärtäisi.

Minä puhun niistä kokemuksista, tuntemuksista ja tunteista, joilla ei ole nimeä: niiden oikeus on pysyä sellaisina: nimettöminä, ja nimettömyydessään vahvoina.

Mielikuva materialisoituu. Se on ihme.

Naamioiden viehätyksessä on jotain samaa: naamion alla meillä on kaikki mahdolliset kasvot. Salaisuus antaa mielikuvitukselle tilaa.

Dokumentissa apina, lauman päähänpotkittu beeta löytää linnunmunan, tarkastaa ettei kukaan näe, kätkee sen, ottaa kätköpaikasta hiukan etäisyyttä ja päästää huudon, joka tarkoittaa, että käärme on tulossa.

Muut säntäävät pakoon, beeta menee kätkölle, ja syö munan nopsaan.

”Käärme tulee” – huuto oli vale, ja mielestäni sen käyttäminen osoittaa, että kausaliteettien taju ei ole vain inhimillinen ominaisuus. Apina osasi järkeillä syitä ja seurauksia, apina osasi valehdella saadakseen haluamansa.

Mielikuvitus on muuta kuin järkeilyä: kykyä kuvitella sellaista mitä ei ole olemassa, alkaa haluta jotain, jota ei ole, ja juuri siksi että sitä ei ole, ja sitten se jokin saa olemassaolon muodon.

Mielikuva materialisoituu. Se on ihme.

Tarinat muuttuvat jaetuiksi kokemuksiksi, ideat esineiksi, usko muuttuu rukoukseksi ja rukous teoksi, paremman tehon kaipaus tai puhdas laiskuus koneiksi, järjestyksen kaipuu järjestelmiksi, instituutioiksi, kruunuiksi ja vihkisormuksiksi.

Toivo muuttuu demokratiaksi, pelko monstereiksi sängyn alla tai valopiirin tuolla puolen.

Mielikuvittelu on sivistyksen perusta niin hyvässä kuin pahassa.

Ihminen on kuvitteleva eläin, ja taide on tuossa kuvittelussa se lempein harjoite.

kirjoittaja on Tampereen Työväen Teatterin johtaja.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut