Hallitus kertoi torstaina, että koronan kiihtymis- ja leviämisvaiheessa olevat alueet ovat menossa kolmeksi sulkutilaan heti Tampereen seudun hiihtolomaviikon jälkeen 8. maaliskuuta. Kiihtymisvaiheessa on tällä hetkellä myös Pirkanmaa.
Käytännössä tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että ravintolasalit sulkeutuisivat taas kolmeksi viikoksi. Myös koulut peruskoulun yläluokista ylöspäin siirtyisivät etäopetukseen.
Kun samaan aikaan valtioneuvoston torstain tiedotustilaisuuden kanssa Tays tiedotti, että keskiviikkona Pirkanmaalla on todettu 20 koronatartuntaa lähes 1550 näytteestä, moni ehti mielessään pohtia, ovatko nämä toimet todella täälläkin tarpeen.
Harva kuitenkaan ääneen. Koronaepidemian vaiheet ovat näyttäneet sen, että suomalaiset ovat edelleenkin viranomaisiin ja esivaltaan luottavaa kansaa. Näyttää siltä, että niin kutsutut kovat, vaikeat, väistämättömät ja ennen kaikkea terveydellisiin syihin perustuvat päätökset on helpointa perustella kansalle ilman välitöntä vastareaktiota.
Huomionarvoista on se, että edes matkailu- ja ravintola-alan edunvalvontajärjestö MaRa ei lähtenyt heti julkistamisen jälkeen kyseenalaistamaan päätöksen perusteita, vaan ilmoitti ymmärtävänsä tilanteen vakavuuden. Luvatusta korvauspaketistakin kiitettiin kauniisti. Kärsijöitä ovat silti alan työntekijät. Lomautuksista ilmoitti nopeasti moni. Myös moni ravintolayrittäjistä miettii nyt, kuinka kauan rimpuilemiseen riittää rahkeita. Kun päälle lisää tapahtumanjärjestäjien lähes katkeamattoman kurimuksen, on iso häviäjä tamperelainen kaupunkikulttuuri.
Kuuliaisuudessa ei ole mitään pahaa. Lähtökohtaisesti maan parasta asiantuntemusta edustavien asiantuntijoiden ja virkamiesten tuella tehtyihin päätöksiin on syytä luottaa. Poliittinen vastuu punnitaan myöhemmin.
Nyt – muidenkin kuin Marinin hallituksen – on syytä toivoa, että kolmen viikon tehokuuri tehoaa. Sen jälkeen kriisioperaatiot muuttuvat aina vaikeammiksi.
Kuuliaisuus ei ole käyttämätön luonnonvara. Kerta kerralta perustelujen on oltava aukottomampia ja yksiselitteisempiä.