Pakina: Uljas uusi ekologia – "Kuulin kiljaisun: Lajittele roskat!"

Ismo Sajakorpi

Eräänä tammikuun hämäränä päivänä ympäristötietoisuuteni heräsi, kun olin viemässä roskapussia ja astelin kerrostalon alaovesta ulos pihamaalle. Räntäsade oli verhonnut asfaltin valkoiseen vaippaansa. Äkkiä huomasin takanani neitseellisellä lumella 45 numeron kenkieni syvät jäljet ja tajusin että koko ajan jätin taakseni hiilijalanjälkiä.

Olin pudottamassa roskani katoksen sekajäteastiaan, kun kuulin kiljaisun. ”Lajittele roskat!”

Pelästyin, avasin pussin ja paljain käsin kaivoin kalaperkeiden välistä vanhat paristot, lasipurkit ja muoviset ruokapakkaukset ja sijoitin kaikki omiin jätepönttöihin. Lopuksi pyyhkäisin kalakäteni farkkuihini ajatellen heittää housut pesukoneeseen.

”Simo Tuutti, olet idiootti!”, kuului sisälläni heränneen pienen vihreän miehen karjaisu.

”Tiedätkö, kuinka monta kymmentä kuutiota puhdasta vettä on kulunut Lee Coopereittesi valmistukseen ja kuinka paljon vettä tuhoutuu, kun farkut pestään myrkkypulvereilla?”

En tiennyt, enkä halunnut tietää. Katsoin talomme pihalle ja kun näin, ettei ketään ollut näkyvissä, riisuin farkut ja tungin ne vaatekierrästysastiaan.

Juoksin kalsareissa rappukäytävään ja siellä portaat ylös seitsemänteen kerrokseen, missä kuntoni petti ja tuuperruin kotiovelle. Onneksi vaimoni Sylvi pelasti minut ennen naapureita ja ambulanssia.

Yöllä turhaan yritin saada unta. Laskin mielessäni viimeisten 25 vuoden aikana lentokoneella ja autolla tekemäni ulkomaanmatkat.

Niitä oli 39 ja tajusin, että olin aiheutunut sellainen hiilijalanjäljen, ettei edes Pyynikinharjun mäntymetsän hiilinielu korvaisi sitä.

Päässäni toimiva käräjäoikeus syytti minua aluksi 11 tunnin lennosta Thaimaahan, enkä pystynyt antamaan ainuttakaan järkevää syytä, miksi olin halunnut asua kuukauden Kamala Beachin helvetillisessä kuumuudessa.

Tuomiota vaadittiin myös seitsemästä autolla tehdystä kirjoitusmatkasta Aurinkorannikolle. Oikeuden mukaan olisin voinut kirjoittaa pöytälaatikkoon yhtä hyvin katsellen ikkunasta räntäsadetta.

Olisin säästänyt 40 000 kilometriä ajomatkoja, 3500 litraa diesel-löpöä, kuudet talvirenkaat sekä ilmakehän kymmeniltä tonneilta hiilidioksidia.

Nukahdin vasta aamuneljältä ja painajaisessa minut muurattiin Savonlinnan muuriin kärsimään elinkautista rikoksistani ihmiskuntaa ja maapalloa kohtaan.

kirjoittaja on tamperelainen paluumuuttaja.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut