Tekosaaren rakentaminen on suuri ympäristöriski. Pohjasedimentti nousee louheen syrjäyttämänä pintaan ja sekoittuu järviveteen. Veteen sekoittuessaan kiinteä aines liukenee ja kulkeutuu pitkiä matkoja vesistöihin. Vahingollinen sedimentti on ensin poistettava, mitkään kevyet verhot eivät myrskyissä kestä.
Vähimmillään se vaatisi esim teräksisen Larsen-pontin ja seinämän sisälle jäävä aines poistetaan imuruoppauksella. Menetelmä on kallis ja mihin sijoitetaan se jätemäärä?
Mikäli noin kaksi miljoonaa kuutiometriä pohjasedimenttiä, eli ympäristöjätettä sekoittuu järviveteen ei tarvita paljoa mielikuvitusta sen vaikutuksista lähivesiimme! Kun Näsijärven latvavesien puunjalostustehtaat lopettivat jätevesien laskemisen Näsijärveen, kesti kymmeniä vuosia, ennen kuin Tampereen kohdalla Näsijärvi ja Pyhäjärvi kirkastuivat.
Ollaanko nyt valmiita ottamaan riski, että kauniit järvemme samenevat jälleen vuosikymmeniksi? Mikäli tapahtuu ympäristökatastrofi, kuka on vastuussa seurauksista?
Onko se luvan myöntänyt viranomainen, valtuusto vai kaupunginhallitus , järveä täyttävä rakennusliike se ei ole, jos se toimii myönnettyjen lupien mukaisesti. Rakentamisesta koituva hyöty on rakennusliikkeen, joka sinne rakentaa. Entä ne tarvittavat sillat, miksi ei niitä rakenneta nykyiselle maapohjalle?
Liito-oravien pesäpuiden takia muutetaan kaavoja. Missä ovat nyt luonnon puhtauden puolesta puhujat?
Mikäli tapahtuu ympäristökatastrofi, kuka on vastuussa seurauksista?
Erkki Axen
kaupunginvaltuutettu (kok.)