Kolumni: Elämäni parhaat joulut – "Emme kokeneet, että meiltä olisi puuttunut jotain"

Veikko Vallin

Joulu on pysähtymisen ja rauhoittumisen aikaa. Joulu on myös muistelujen aikaa. Vaikka sitä kiireessä helposti unohtaa aiempia vaiheitaan, on joulussa aina jotain mikä jää minulle mieleen.

Omalla kohdallani ensiksi mieleen nousevat lapsuuden joulut Multisillassa 1970-luvulla. Lahjat polttelivat mielessä jo monta päivää ennen aattoiltaa. Aattopäivä kului tuskallisen hitaasti, vaikka TV:stä tuli aamusta saakka piirrettyjä. Se oli siihen aikaan harvinaista – ei ollut Netflixiä ja kymmeniä kanavia.

Jotkut lahjat ovat jääneet erityisesti mieleen. Korona ei ollut tuolloin vitsaus, vaan lautapeli, joka oli yksi parhaista lapsena saamistani lahjoista. Tekemistä riitti joulunpyhinä, kun kaverien kanssa pelattiin uutta peliä aamusta iltaan. Laudalle levitettiin perunajauhoa, jotta nappulat liukuisivat paremmin. Myös Fortuna-niminen kuulapeli oli jännä lahja.

Eipä ollut silloin 50 vuotta sitten tietoakaan iPadeista ja digipeleistä, vaan kaikki oli puusta tehtyä ja käsinkosketeltavaa. Se oli minusta hyvää aikaa. Emme kokeneet, että meiltä olisi puuttunut jotain.

Seuraava mukava joulumuistoni tulee armeija-ajalta. Eräs upseeri vinkkasi meille varusmiehille, että kannattaa kokea armeijan joulu, mikäli mahdollista. Siispä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi jäämään kasarmille joulunpyhiksi. Jouluillallinen katettiin Hämeenlinnan linnankasarmin käytävälle pitkään pöytään. Kaikkea oli tarjolla, laatikoista kinkkuun. Jääkäripatteriston varusmiesten oma bändi soitti joululauluja ja tunnelma oli ainutlaatuinen ja unohtumaton.

Tuon joulun juhlatunnelman kruunasi se, kun joulupäivänä marssimme muodostelmassa punaiset kenttätykistön huivit kaulassa kaupungin keskustan läpi joulukirkkoon.

Joulumieli oli korkealla, kun ihmiset katujen varsilla tervehtivät.

Joulumieli oli korkealla, kun ihmiset katujen varsilla tervehtivät.

Sen jälkeen on tullut koettua mukavia perhejouluja, mutta myös yksinäisiä jouluja ja jouluja ulkomailla. Toivoisin, että muistaisimme myös yksinäisiä ihmisiä. Jonkun yksin joulua viettävän oven taakse voi viedä pienen paketin – kynttilä, suklaarasia tai vain kortti. Pienikin muistaminen on yksinäiselle iso asia. Rauhaisaa joulua kaikille.

kirjoittaja on tamperelainen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (ps.)

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.