Korona-aika on tuonut tullessaan uusia tapoja nostaa itseä arvostelemalla muita. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa törmää päivityksiin, joissa taivastellaan kuinka ihmisten on vaikea pysytellä kotona.
Näen mielessäni kuinka nämä kommentaattorit hyggeilevät viihtyisissä kodeissaan ja katselevat muita ihmisiä näkemättä heidän kotejaan tai elämäänsä. Sieltä voi olla vaikea havainta, että jonkun kotona on ahdistava ilmapiiri tai että kotia ei ole suunniteltu niin monelle asukkaalle kun siellä oleilee ja asuu.
Toinen suosittu teema on maskia käyttämättömien ihmisten arvostelu eli ”ei nuo kaikki maskittomat voi olla hengitystieoireista kärsiviä”. Paheksuvista katseista osansa saavat kuitenkin se astmaatikko, joka ei pysty maskin kanssa toimimaan.
Ja se omillaan asuva nuori, jonka tiukassa rahatilanteessa lukion maskisuositus pakottaa miettimään missä tilanteessa maskia käyttää ja missä tilanteessa säästää. Ja se hajamielimielinen perheenäiti tai -isä joka kiireessä yksinkertaisesti unohti ottaa maskin mukaan.
Paheksuminen tuntuu olevan peri-inhimillinen kulttuurimuoto, jota voi harrastaa myös kun museot, teatterit ja ravintolat on suljettu. Odotan jo mielenkiinnolla paheksuntaa siitä, että jokainen suomalainen ei ole menossa ensimmäisten joukossa ottamaan koronarokotetta.
Rokotteen osalta ongelmallista on tietenkin se, että ulkona liikkumisen tai maskittomuuden tavoin rokotteen ottamattomuus ei näy ihmisestä päälle. Toki tätä keskustelua on käyty jo ennen kuin rokotetta on olemassakaan.
Suosittu teema on maskia käyttämättömien ihmisten arvostelu.
Sitten kun korona-aika on joskus ohi, täytyy taas löytää uudelleen ne vahvat paheksumisen kohteet. Pitkän koronajakson jälkeen voi olla vaikea muistaa, mistä me muita paheksuimmekaan ennen koronarajoitteita.
Nyt voimme toistaiseksi koronapaheksuntaa vielä harrastaa yhdessä pääministerimme kanssa, joka iltapäivälehden kannessa kertoo kuinka ministerin mustasta autosta kauhulla katselee kansalaisia ulkona liikkuvia ihmisiä. Puhuen ehkä töistä kotiin kävelevästä sairaanhoitajasta tai koiraansa pakkolenkittävästä seniorikansalaisesta.
Kirjoittaja ei paheksu ilman maskia lenkkeilevää kanssakansalaista.