Kolumni: Välillä on väliä – "Kulttuurin osa-alueella itse altistumisia on vain prosentti kaikista Suomen altistumisista"

Pia Piltz

Tämä on ollut poikkeuksellinen vuosi. Vallitseva tilanne on kuin välitila, jossa yritän selviytyä päivistä, ilman tietoa tulevasta. Näyttelijänä minulla on jatkuva huoli siitä, saammeko esittää vielä ensi viikolla, tai uskaltavatko katsojat edes tulla teatteriin.

Jatkuva epävarmuus ja epätietoisuus vie voimat ja samalla tuntuu, että nyt kun on vielä töitä, on pakko antaa kaikkensa. Se on ollut helppoa, sillä olen niin onnekkaassa asemassa että saan tehdä työtä mitä todella rakastan.

Silti olen ollut uupuneempi kuin koskaan.

Välitilassa oleminen on verottanut teattereilta puolet potentiaalisesta katsojamäärästä jo keväästä lähtien. Vähentyneet katsojaluvut ovat vaikuttaneet olennaisesti kulttuurialan toimijoiden talouteen.

Viime viikolla AVI ilmoitti uusista rajoituksista Helsingissä; kaikki yli 20 hengen yleisötapahtumat kielletään kolmeksi viikoksi. Tämä on herättänyt pelkoa siitä, että rajoitukset, koronan lailla, leviävät uudelleen koko Suomeen. Esimerkillisistä turvatoimista huolimatta teatterit menevät ensimmäisten joukossa kiinni.

Tästä herännyt keskustelu ei tarkoita sitä, että taide- ja kulttuuriala kokisi itsensä muita tärkeämmäksi, vaan yhdenvertaiseksi.

Tarvitsemme välillä taidetta ja kulttuurielämyksiä.

Asia vain on niin, että kulttuurin osa-alueella itse altistumisia on vain prosentti kaikista Suomen altistumisista. Sen takia rajoitukset tuntuvat epäreiluilta.

Tarkemmin osaan puhua vain työpaikkani, Tampereen teatterin puolesta. Saamme jatkuvasti positiivista palautetta turvallisista koronajärjestelyistä. Palautteesta käy ilmi, että ihmisiä jännittää tulla teatteriin, mutta pelko on osoittautunut turhaksi.

Haluan kiittää katsojia jotka ovat tulleet vastuullisesti teatteriin ja kannustaa muitakin tukemaan taidealoja. Ei anneta teattereiden kuolla. Tulen niin onnelliseksi palautteista, jossa katsojat sanovat pääsevänsä hetkeksi pakoon synkkää maailmantilannetta, että elämys antaa voimaa jaksaa.

Tarvitsemme välillä taidetta ja kulttuurielämyksiä pysyäksemme kasassa, uskon vakaasti niin.

”Suur on taiteen valtakunta / mahtuu sinne maailmat, mahtuu köyhät, rikkahat / mahtuu kaikki onnen osat / riemu, murhe, kevät, syys / Yksi vaan ei sinne sovi: sydän ahdas, itsekkyys.”

( Eino Leino, katkelma Proloogista Tampereen teatterin avajaisiin 8.9.1904)

Kirjoittaja on Tampereen teatterin näyttelijä.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut