Tampereen kaupunginvaltuuston edellisellä kyselytunnilla käsiteltiin valtuustokyselyäni kansallisen kaupunkipuiston rajauksesta, josta kaupunginhallituksen on ilmoitettu päättävän loppuvuoden aikana.
Kaupunginhallitukselle keväällä esitellyssä rajausehdotuksessa on merkittävä puute kun kulttuurihistoriallisestikin arvokas Eteläpuisto on jätetty olennaisilta osin rajauksen ulkopuolelle. Eteläpuiston ylätasanne on rajauksen ulkopuolella lukuun ottamatta pientä kaistaletta, joka on nimetty muutosalueeksi. Tätä termiä ei laki tunne.
Täysin perustelematon rajausesitys herättää väistämättä kysymyksen siitä onko Eteläpuiston tehorakentaminen edelleen suunnitelmissa.
Ympäristöministeriön määrittämissä kriteereissä kaupunkipuistoille todetaan selkeästi, että kaupunkipuiston tulee olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja, häiriötön ja yhtenäinen jatkumo. Tämä ei toteudu, jos olennainen osa Eteläpuistoa jätetään rajauksen ulkopuolelle.
Kyselytunnilla apulaispormestari Aleksi Jäntin (kok.) vastauksessa ei tullut ymmärrettäväksi, miksi Eteläpuisto kokonaisuudessaan ei ole mukana rajauksessa ja miksi näin ollen otetaan riski koko kaupunkipuistohankkeen kariutumisesta.
Eteläpuistoliike on kerännyt yli 16000 allekirjoitusta puiston suojelemiseksi ja kehittämiseksi kaupunkilaisten yhteisenä puisto- ja virkistysalueena. Yli 300 henkilöä otti kantaa Eteläpuiston sisällyttämiseksi kokonaisuudessaan kaupunkipuistorajaukseen rajausehdotuksen ollessa nähtävillä.
Lisäksi viime keväänä useat valtuustoryhmät aiemmista kannoistaan poiketen ilmaisivat tukensa Eteläpuiston säilyttämiseksi puistona. Kuntademokratian kannalta tärkeää on myös se missä kansallisen kaupunkipuiston rajauksesta päätetään.
Maankäyttö- ja rakennuslaki ei määrittele sitä tehdäänkö päätös kaupunginhallituksessa vai -valtuustossa. Tässä on kunnilla liikkumavaraa. Useassa kunnassa päätöksen on tehnyt valtuusto. Toivon, että näin tapahtuu myös Tampereella.
Ulla-Leena Alppi
kaupunginvaltuutettu (vas)
Tampere