Lukijalta: Ei ollut ennen puhelintakaan... – "Jos tarvetta oli käyttää puhelinta vaikka eläinlääkärin kutsumiseen, mentiin lähimpään naapuriin 2 kilometrin päähän"

Yvonne Ojala ihmetteli Tamperelaisessa Lukijalta-palstalla keskiviikkona 21. lokakuuta, miten tultiin toimeen aikana, jolloin oli vain lankapuhelin.

Entä kun ei ollut sitäkään? Siitä on osaltani vajaa 50 vuotta.

Lapsuudenkotiini maalle lankapuhelin tuli 1971. Itse hankin sen 1975. Lähdin 35 kilometrin päähän Jämsään lukioon 1964 ja asuin alivuokralaisena kuin myös yliopisto-opiskelijana Tampereella vuodesta 1967 lähtien.

Kesän 1968 olin töissä Ruotsissa ja kesän 1970 Skotlannissa. Kummasti tulin toimeen ilman puhelinta. Silloin ei pelätty, että jotain pahaa olisi nurkan takana muutaman tunnin päästä kuten nykyään. Luotettiin, että selviydytään. Rukoiltiinkin.

Selviytyminen vaati etukäteissuunnittelua. Yliopistoaikana kävin lapsuudenkodissani usein viikonloppuisin. Sovittiin, milloin tulen. Isä haki minut hytittömällä traktorilla linja-autoasemalta 9 kilometrin päästä perjantai-iltana. Se toimi hyvin.

Jos tarvetta oli käyttää puhelinta vaikka eläinlääkärin kutsumiseen, mentiin lähimpään naapuriin 2 kilometrin päähän. Kylässä piipahdettiin kutsumatta. Emme olleet puhelimen armoilla.

Jos tarvetta oli käyttää puhelinta vaikka eläinlääkärin kutsumiseen, mentiin lähimpään naapuriin 2 kilometrin päähän.

Kännykkä on monella tavalla tarpeen nykyään. Mutta haittapuoliakin on. Jääkö suunnittelu vähemmälle, kun puhelin on aina ulottuvilla? Älykännykän käyttö ennen lukutaitoa korostaa visuaalisuutta.

Samoin nykyinen media suurine kuvineen ja somen symboleineen, joilla karkeasti ilmaistaan tunnetiloja. Jääkö hienojakoisempi tunteiden ilmaiseminen sanoin lapsipuolen asemaan ja niiden ymmärtäminen ja itsetuntemus vajaammaksi?

Pääseekö lapsen oma mielikuvitus valloilleen kännykkää näpyttelemällä? Epäilen. Minulle autoleikiksi riitti kuhmuinen kattilankansi rattina ja polun varrella olevat puut linja-auton pysäkeiksi.

Kuusivuotiaana lanttua harventaessani piti kuvitella tekevänsä jotain suurempaa, vaikka matkustamista maailman ympäri. Yhdessä maassa oli käyty, kun yksi rivi tuli harvennetuksi. Eikä matkaaminen ollut helppoa, sillä oli vaikea erottaa pieniä taimia rikkaruohoista. Mutta sekin onnistui.

Vanhemmat. Säilyttäkää katsekontakti lapseen. Puhukaa lapsille, lukekaa heille kirjoja sanavaraston kehittämiseksi.

Ei niin kuin kaupungilla joskus näkee. Lapsi on kärryissä selin äitiin tai isään. Molemmat näpyttelevät älykännykkää, mutta eivät toisilleen. Kommunikaatio heidän välillään puuttuu.

Risto Moisio

Tampere

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu