Lukijalta: Miksei parantuneiden määriä kerrota missään? – "Jatkuva epävarmuus näkyy ahdistumisena, toivottomuutena, liikenneraivona, masennuksena..."

Media on ollut kohta vuoden täynnä koronaa. Ensin pikku-uutista muualta ja täydellä volyymilla myöhemmin. Tilastoja toisensa perään altistuneista ja sairastuneista.

Terveysviranomaisten jahkailua, joista maskipakko tai siitä päättäminen on kaikkein selvin osoitus kykenemättömyydestä tehdä päätöksiä tai esityksiä päätöksiä tekeville Suomessa.

Päätöksentekijöiden ongelma on, että pitäisi tehdä monia toisiinsa liittyviä, joskus ehkä ristiriitaisilta tuntuvia päätöksiä epävarmassa tilanteessa. Kaiken yllä häilyy poliittinen pelko; meneekö oma jakkara alta, katoavatko saadut edut itseltä?

Osaamattomuus käy kaikille kalliiksi.

Jaettu vastuu haihtuu aina, jaettua johtajuutta ei voi olla. Kyse on luottamuksesta.

Koronan varjossa voidaan puuhastella miltei mitä vaan; puhua terveydestä, huolenpidosta ja samalla unohtaa talous, että nyt tekeillä olevat ratkaisut vaikuttavat tulevien sukupolvien elämään enemmän kuin nyt ajattelemme. Piikki ei voi olla aina auki.

Röntgenistä pitäisi saada vahvistus, onko selkärankaa jäljellä. Minäkin osaisin ottaa lainaa ja maksattaa sen muilla.

MEP:it näyttävän olevan turha joukko. Pienissäkään asioissa ei Suomi näyttäydy itsenäisenä valtiona. Lyijyhaulikielto, valkoposkihanhet, kevytautot ja lässynlää-selitykset Navalnyin myrkytyksestä ja ehdotetuista sanktioista.

Röntgenistä pitäisi saada vahvistus, onko selkärankaa jäljellä. Minäkin osaisin ottaa lainaa ja maksattaa sen muilla.

Media ei ole kertonut montako on sairastunut, sitten hoidettu ja yrittää nyt paluuta terveenä takaisin normaaliin ja työelämään, pyörittämään taloutta? Miksi?

Jos sairastuneiden määrä kerrottaisin päivän tarkkuudella ja sitten miten ovat parantuneet ja taas pelissä mukana, tämä suhteutettuna väkimäärään, antaisi se todennäköisesti huomattavasti totuudenmukaisen ja lohdullisemman kuvan siitä missä nyt mennään!

Jatkuva epävarmuus näkyy ahdistumisena, toivottomuutena, liikenneraivona, masennuksena..

Se näkyy myös lapsissa päiväkodeissa, koulukiusaamisena ja väkivaltana. Ahdistus tuntuu meissä jokaisessa, turha tätä on kiistää. Koronamasennus on kansantauti yksinäisyyden ilmenemä.

Muistakaamme sen edellisen Suuren Isänmaallisen Laman uhreja ja heidän perheitään. Sama on edessä.

Köyhyyden periyttäminen suomalaisille ei saa jatkua.

Löyhässä hirressä ei ole kenenkään soma kiikkua, ei edes syystuulessa, ruskan keskellä.

Pekka Peltonen

Tampere

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut