Suomen kielestä on katoamassa paljon hyviksi koettuja käsitteitä ja niitä kuvaavia sanoja. Otan niistä esiin kolme uhanalaista.
Rohkeus. Muinoin (lue: minun lapsuudessani) se tarkoitti uskallusta tehdä jotakin, tarttua konkreettisesti tai sanallisesti asioihin, jotka koettiin lopputulokseltaan epävarmoiksi. Rohkea teki kaiken omalla nimellään, mutta ei silti tuntenut tarvetta ottaa onnistumisia omiin nimiinsä.
Nykyään rohkeuden sijaan piileskellään ja huidotaan kaikkea ajassa liikkuvaa sanan miekalla nimettöminä.
Rohkeuden voi ainakin kielenkäytön maailmassa usein korvata sanalla some.
Liikenteessä rohkeutta osoitetaan olemalla piittaamatta pelisäännöistä: kännykkäkielloista, liikennevaloista, nopeustutkista. Oman ja muiden hengen vaarantaminen ei ole rohkeutta vaan itsekkyyttä.
Moisesta on ennen käytetty sanaa tyhmänrohkea, mutta sen loppu on loukkaus rohkeita kohtaan. Tyhmä riittää.
Sisu. Sana sisälsi ennen myös ilmaukset sinnikkyys, tarmokkuus, kestävyys. Ilman sitä olisi sota ja jälleenrakennus mennyt syteen. Mistään en ole saanut selville minne ja milloin sisu Suomen kartalta katosi.
Sisua osoittavat nyt maahanmuuttajat, jotka uutterasti ja uhoamatta siivoavat jälkiämme ja tekevät viitseliäisyyttä vaativia töitä konttoreissa, sairaaloissa, saniteettitiloissa.
Itse emme enää näe koko sanaa muualla kuin makeishyllyillä. Sisu-pastilli sille joka keksii sisulle korvaavan uudissanan.
Valistus. Sanakolmikosta tämä on selvinnyt muutospaineista parhaiten. Hiukan vanhakantainen, koulutusta ja edistystä kuvaava sana ei ole poistunut mihinkään, siitä vain on pudonnut pois keskimmäinen s-kirjain. Näin syntynyt muunnossana poikkeaa rohkeudesta ja sivistyksestä siinä, että valitus näkyy ja kuuluu.
Toki valituksella on hyvätkin puolensa, onhan monessa asiassa lainkin mukaan valitusoikeus. Valituksella voidaan moni epäkohta saada korjatuksi, kun valittaja kertoo miten. Kuitenkin yleisintä on se uikutuksenomainen valitus, joka ei esitä mitään vaihtoehtoa.
Otan taas koronaesimerkin. Kun hallitus antoi kansalaisille suosituksen toimenpiteistä, joilla suojata itseä ja muita, alkoi toisaalla valitus suosituksen riittämättömyydestä, toisaalla pakkosanelusta.
Kun ennen kouluissa laulettiin Jaakko Juteinin sanoin ”Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty” olisi nyt hyvä päivittää teksti muotoon ”Valitus on viritetty, maalaisjärki häivytetty. Tralla-la la-la lallal-la...
kirjoittaja on tamperelainen sananparsija