Pakina
Olen seniori, käyn crossfit-salilla, nautin Vitaeprota, napsin testoa ja tunnen itseni junioriksi. Epäilen, että vaimoni kadehtii nuorekkuuttani ja yrittää painostaa minua vaihtamaan skeittilaudan rollaattoriin ja Ruisrokit ehtookodin yhteislauluun.
Olen jatkuvasti Sylvin viiltävän ivan tikkataulu.
– Nenärenkaallesi nauravat naurismaan aidatkin!
– Stop, ei makuuhuoneeseen ennen kuin näen henkkarista ikäsi!
– Onnu tänne ja laita kuulolaite päälle!
Kulta, tekoäly korvaa sinut, kiitos ja näkemiin!
– Ilmoitin sinut Guinnesin kirjaan maailman nuorimpana dementikkona.
Viimeisin osuma oli liikaa.
– Etsi itsellesi parempi mies! tiuskaisin.
Se oli virhe.
Kun eräänä päivänä palasin solariumista, keskellä olohuonetta seisoi teräskuorinen mies.
– Kuka tuli? Sylvi huikkasi makuuhuoneesta.
Teräsmiehen pää kääntyi minuun päin ja sen otsasta sinkoava vihreä säde skannasi minut ylhäältä alas.
– Kasvoluusto: Kanta-Häme, asu: skeittari. Kohde tuntematon, ohjaanko ulos? teräsmies kysyi peltipurkkiäänellä.
– XY, hän on mieheni, joka jatkaa kesken jäänyttä puberteettiaan, Sylvi sanoi astuen huoneeseen.
– Simo, saanko esitellä: japanilainen Teräsmies-kotirobotti. Sen tekoälyyn on ohjelmoitu Google ja Wikipedia ja se tietää kaiken. XY, kerro, herra Tuutin perustiedot! Sylvi käski.
– Eläkkeellä, pankkitili miinuksella, ylipaino, lähimuisti- ja potenssiongelma.
– Kiitos XY!
Sylvi kääntyi puoleeni.
– Kulta, tekoäly korvaa sinut, kiitos ja näkemiin!
Tunsin pieneneväni pisteeksi. Silloin alitajunnasta nousi muistikuva rippileiriltä, missä eräs 15-kesäinen kaappiateisti viritti papille paradoksiansan.
– XY, tiedätkö Raamatun Jumalan? kysyin viattomasti.
– Hän on Kaikkivaltias, taivaan ja maan Luoja.
– Jos hän on Kaikkivaltias, pystyykö hän luomaan niin suuren kiven, ettei itse pysty sitä nostamaan? kysyin ja tuijotin jännittyneenä robotin hehkuviin silmiin.
– Voi...tai ei…tai voi-ei-e-e-e-e, XY änkytti ja alkoi täristä, kun sen bittiaivot käsittelivät mahdotonta tehtävää.
Sen päästä tuprusi savua, huoneen sprinkleri laukesi ja suihkutti vettä ympäriinsä.
– Sylvi, jos peltipää palaa takuuhuollosta, saa se uuden paradoksi-pähkinän! kruunasin torjuntavoittoni.
Sitten kiirehdin keittiökomeroon, pukeuduin siivousesiliinaan, otin Sinipiika-lattiamoppini ja tajusin, että elämä on yhtä paradoksia.
kirjoittaja on tamperelainen paluumuuttaja