Koronakevään jälkeen oli jännittävää seurata, miten Euroopan pääministerit löytävät yhteisen ratkaisun tuleville vuosille. Maailmassa ei ole nähty kuukausiin tilannetta, jossa parempaa huomista etsittiin yhdessä. Monenkeskisissä ratkaisuissa on se outo piirre, että yhteisen linjan löytämättä jääminen johtaa aina huonompaan tulokseen kuin sen löytyminen.
Tästä huolimatta ensimmäinen kysymys on; ”saitteko kaikki tavoitteenne läpi?” Tietenkään kukaan ei saanut. Arvioni on, että me eurooppalaiset saimme enemmän kuin muilla tavoilla olisi ollut mahdollista.
Ratkaisu tarkoittaa, että Euroopan kyky luoda uutta kestävää ja vastuullista kilpailukykyä on parempi kuin muualla maailmassa.
Oliko ratkaisu täydellinen? Ei tietenkään. Pitkien puukkojen öille on tyypillistä, että loppusovun tekemisen vaiheessa turvaavat, ylläpitävät ja keskinäisille suhteille turvalliset ehdotukset saavan kannatusta, kun taas riskiä ottavat ja tuntemattomat ratkaisut eivät.
On selvää, että loppuhetkillä tarvitaan myös vanhoja ehdotuksia. Yksi tällainen oli se, että noin sata miljoonaa euroa tuli Suomen liittymäsopimuksen mukaisille harvaan asutuille alueilla. Meillä Euroopan edelläkulkijoilla ei vastaavia ”vaatimuslauseita” ole.
Euroopan parlamentin äänestäessä sopimuksesta yli kaksi kolmasosaa parlamentista halusi, että pohjaehdotusta tulee vielä muuttaa modernimmaksi, ympäristövastuullisemmaksi ja yhteisemmäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Eurooppa-neuvosto, parlamentti ja komissio joutuvat vielä käymään läpi kaikki yksityiskohdat.
Vielä on kysymys: Miten korona voitetaan?
Pirkanmaa ja läntinen Suomi on yksi Euroopan vientiriippuvaisimmista alueista. Meille suuren monenkeskisen ratkaisun syntyminen antaa kuitenkin arjen kaupan ja eurooppalaisen elinvoiman vahvistumisen ennustettavampaa tulevaisuutta, kestäviä vientimarkkinoita, tarvetta vahvistaa terävintä osaamisen kärkeä, lisätä tuotekehitystä ja vaatimusta tehdä tulevaisuudesta entistä kestävämmin menestyvä.
Tämä sopimus ei ratkaise kaikkea. Vielä on avoinna suurin kysymys: Miten korona voitetaan?
Siinä ratkaisijoina eivät ole valtiojohtajat, vaan me kaikki.
Kirjoittaja on Pirkanmaan maakuntajohtaja.