Pääkirjoitus: Tienestiä marjametsällä

Riina Haapala

Kävin viikonloppuna poimimassa mustikoita. En ollut ainoa, joku oli ehtinyt ensin. Polkujen varsilla oli poimuri viuhunut ja kypsien mustikoiden eteen sai nähdä vaivaa. Tämän kesän mustikkasadosta ennustetaan keskimääräistä parempaa ja etenkin hillasadosta povataan hyvää. Ei siis ihme, että moni on suunnannut metsään tai suolle.

Parhaat marja- ja sieniapajat ovat valtionsalaisuuksiin luokiteltavaa tietoa, joka paljastetaan korkeintaan kuolinvuoteella. Sosiaalisen median kanavilla potentiaalisia marjapaikkoja kyselevät tyrmätään vastauksilla ”mene metsään”. Jos kokemusta siitä, millaisessa maastossa marjat kasvavat, ei ole, on vaikea mitään löytääkään. Pieniä määriä voi löytää kituliaammiltakin plänteiltä: jos riittää muutama rasia, voi kohtalaisen hyvän mustikkapaikan löytää jopa lenkkipolun varrelta.

Jos marjoja kerää ämpärikaupalla, niillä voi tehdä myös tienestiä. Osa marjayrityksistä on tänä vuonna ottanut käyttöön takavuosien marjanostopisteet. Moni myös myy keräämiään marjoja erilaisissa sosiaalisen median myyntiryhmissä. Myös ostajia on ilmoitusten kommenteissa riittänyt. Somealustojen marjanmyynti on kuitenkin nappikauppaa siihen verrattuna, mitä thaipoimijat ovat Suomen metsistä aiempina vuosina keränneet. Moni marjayrittäjä on ollut skeptinen sen suhteen, saadaanko suomalaisilta lähellekään sitä määrää marjoja kuin thaipoimijoilta on saatu. Ylen mukaan jokaisen suomalaisen pitäisi poimia ämpärillinen marjoja teollisuudelle, jotta niitä saataisiin riittävästi. Osa yrityksistä toivoo, että mansikkapelloilta saataisiin ukrainalaisia mustikanpoimintaan.

Ensi talvena kauppojen pakastealtailla nähdään sitten lopputulos.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.