Pakina: Mistä tuntee sivistysvaltion? – "Eikö muistomerkkien tuhoaminen ole historian väärentämistä"

Jussi Tuominen

Näinä aikoina monen valtion toimintatapa niin ulko- kuin sisäpolitiikassa näyttää muuttuvan tai ainakin ailahtelevan sinne tänne. Siksi on hyvä pohtia merkistöä, jolla voi edes yrittää tunnistaa sivistyneen valtion.

Valtiosivistystä mitataan politiikan lisäksi ainakin suhtautumisella sellaisiin asioihin kuin kulttuuri, kasvatus, opetus ja tiede. Sivistyneeksi luetaan myös valtio, joka kohtelee kansalaisiaan tasapuolisesti, tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Jos oikein sivistyneestä haluaa käydä, turvaa valtio myös kaikkien rajojensa sisällä olevien ja sinne tulevien ihmisoikeudet passista tai sen puuttumisesta riippumatta.

Hyvään sivistykseen kuuluu sekin, ettei valtio käännä selkäänsä sen enempää omalle kuin muidenkaan historialle eikä sulje silmiään menneisyydeltä tuoksuu se miltä hyvänsä.

Historian heinäsuova on täynnä neuloja. Niitä ei kannata jättää etsimättä etteivät ne äkkiä kipeästi pistä arkaan paikkaan.

Heinää lujemmmistakin aineista on piikkejä löydetty. Jo pyramideja on vallan vaihtuessa vaadittu hävitettäviksi jotteivät olisi muistuttaneet milloin mistäkin pahasta tai vastustettavasta. ”Fake history”, kuten keskitysleirienkin kauhujen kieltäjät twiittaavat.

Pitäisikö tällä hyiolkoon-logiikalla lakata meillä opettamasta espanjaa ja englantia vain siksi että niitä puhuvat – toisin kuin puhtoiset suomenkieliset – ammoin orjuuttivat ja tuhosivat muita kansakuntia? Ei sivistysvaltio opeta historiaa kostamalla. Eihän?

Samaan aikaan toisaalla ovat angryt donquijotet kautta ns. sivistyneen maailman tökkimässä peitsineen tuulimyllyjen sijaan nurin patsaita, toivoen sen pyyhkivän ikävät muistot pois ja hyvittävän kärsityn vääryyden. Eikö muistomerkkien tuhoaminen ole historian väärentämistä, teki sen vallan sokaisema faarao, jumalahumalainen taleban tai oikeuksiensa polkemiseen tuskaantunut vähemmistö?

Sivistynyt valtio ei silti uhkaa väkivallalla ilmiselvien epäkohtien vuoksi kapinoivia kansalaisiaan, vaan uskaltaa kaivaa peitellyt virheet esiin, tunnustaa ne, ja pitää niiden syyt näkyvillä, jotta niistä opittaisiin. Vihan kohteet, olivat ne patsaita, kuvia tai monumentteja, se siirrättäisi avoimeen muistolehtoon, ei tarjoamaan taiteellisia elämyksiä, vaan näyttämään miten julma voi ihminen ihmiselle olla.

Vääryyden symboleihin pitää lyödä henkinen leima ja kiinnittää kylkeen kyllin iso kyltti: ”Näin on ollut, mutta niin ei ole enää koskaan oleva!”

kirjoittaja Amurissa asuva käsikirjoituskoneenkuljettaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.