Kolumni: Metsään meni! – "Kun ylittää metsän rajan ja pääsee luontoon, on myös lähempänä itseään"

Pia Piltz

Suomalaiset eivät koskaan ole kaivanneet niin kovasti rajojen ulkopuolelle kuin tänä keväänä ja kesänä. Hallitus avaa rajoja ja matkustusrajoitteita maltillisesti, vaikka monien mielestä toiminta on liian hidasta. Nyt jos koskaan kannattaa malttaa mieli ja suunnata loppukesän matkat vielä kotimaahan. Esimerkiksi metsään.

Innostuin metsäretkistä itse jo viime syksynä, kun lähdimme äitini kanssa Nuuksion kansallispuistoon. Sen jälkeen olemmekin tallanneet Kintulammella, Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistossa. Olemme yleensä olleet yhdessä ulkomaanmatkailijoita, mutta nyt koronarajoitteiden sekä minun tältä kesältä peruuntuneen kesäteatteriproduktion ansiosta aikaa ja tarvetta on tullut suunnata metsäpolulle. Suosittelen lämpimästi ihan kaikille.

Metsä on maaginen paikka. Kun ylittää metsän rajan ja pääsee luontoon, on myös lähempänä itseään. Saatamme kävellä pitkiä pätkiä vain hiljaa niin että korvissa soi vain polun pehmeä töminä ja lintujen viserrys. Tuuli suhisee puissa ja pyyhkii otsalta huoliryppyjä pois.

Olennainen osa metsäretkeä on tietysti myös eväiden syönti. Täytetyt voilevät ja nuotiolla käristetty makkara maistuvat aina paremmilta kuin mikään kotona nautittu.

Metsässä on myös paljon symboliikkaa, joka kenties voi auttaa oivaltamaan jonkin itseään askarruttaneen asian. Minä koen metsän vapautena, jota polku kevyesti johdattaa eteenpäin.

Menkää metsään! Ette voi mennä metsään!

Välillä polulla on juuria joihin kompastuu, välillä suon yli johtavat pitkospuut joita pitkin kipitän. Joskus polku häviää kokonaan, mutta jos pysähdyn tarkastelemaan ympäristöä, voin löytää sen taas.

Kävelimme hetki sitten ystäväni kanssa metsässä elämästä avautuen, kun yhtäkkiä alkoi sataa kaatamalla. Tajusimme ettemme hahmottaneet sijaintiamme ollenkaan sillä olimme ottaneet rohkeasti oikopolun. Siinä sitten tarvottiin metsässä, itkettiin ja hoettiin että ”kyllä me vielä tästä tielle löydämme ja vielä se aurinko sieltä esiin tulee.” Löytyihän se.

Auringon alkaessa paistaa nauroimme tilanteen kornille symboliikalle, mutta puhdistavaa se joka tapauksessa oli.

Tämä ei ole mikään uusi aihe tai keksintö, tämä on muistutus. Kannustus.

Minun kokemukseni. Menkää metsään! Ette voi mennä metsään!

kirjoittaja on Tampereen Teatterin näyttelijä

EDIT 3.7. kello 12.25: Lisätty virkkeeseen "Hallitus avaa rajoja ja matkustusrajoitteita maltillisesti, vaikka monien mielestä toiminta on liian hidasta" mielestä-sana.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.