Kolumni: Teatterilaiset ovat aina olleet osa Tamperetta – "Lasten kuului niiata ja kumartaa, mikäli taiteilijoita tuli pihalla vastaan"

Hanna Suutela

Teatterista pitänyt isoäitini oli kasvanut Tampereen Tammelassa.

Satavuotiaana hän muisteli, että edellisellä 1920-luvulla Tammelan lapsilla oli tapana asettua päivittäin pihoilleen odottamaan näyttelijöitä, jotka saapuivat harjoitusten päätyttyä aterialle ruokarouviensa luo.

Lasten kuului niiata ja kumartaa, mikäli taiteilijoita tuli pihalla vastaan. Herrat olivat ystävällisiä ja nostivat hattuaan, joillakin Työväenteatterin miehillä oli lakit, joiden lippaa he koskettivat tervehdykseksi. Naiset nyökkäsivät ja hymyilivät ja ihaninta ikinä oli nähdä kuvankaunis Anni Aitto tuoreena morsiamena kulkemassa Jalmari Rinteen kanssa käsikynkkää.

Toisin kuin virallisessa teatterihistoriankirjoituksessa joskus on esitetty, ainakin isoäitini perhe kävi molemmissa teattereissa. Toinen vanhemmista tosin antoi teatterilippuun tarkoitetun kolikon käteen vain, jos oli menossa toiseen teattereista. Jos oli menossa siihen toiseen, sai hakea kolikon itse lipaston ylälaatikosta, mutta ei sinnekään kielletty menemästä, jos lippuun vain varaa oli.

Nämä tarinat tulevat aina mieleeni, kun puhutaan erityisestä tamperelaisesta teatteriyleisöstä ja siitä myytistä, että katsojat Tampereella perinteisesti rakastaisivat näyttelijöitään.

Eiköhän sen perinnön salaisuus ole yksinkertaisesti siinä, että teatterit ovat aina olleet osa kaupungin arkistakin verkostoa.

Lasten kuului niiata ja kumartaa, mikäli taiteilijoita tuli pihalla vastaan

Toisin kuin maalla, tehdastyön vastapainona on ollut vapaa-aikaa. Teatteri miellettiin paitsi viihteeksi myös itsensä kehittämiseksi ja sivistämiseksi.

Näyttelijät ovat olleet yksi niistä monista erilaisista ammattikunnista, joita tehdaskaupunki on tarvinnut.

Virallisessa historiassa vähälle huomiolle ovat kuitenkin jääneet ne vuosisadan takaiset ruokarouvat, puusepät, huoneenvuokraajat, pyykkimuijat, hevoskuskit ja kantajat, joita teatterilaiset Tampereella ovat työllistäneet ja joita ilman teattereiden arki ei olisi toiminut.

Tamperelaisyleisön perinteinen teatterirakkaus on voinut syttyä paitsi taiteellisista voitoista myös teatterilaisten arkisesta vuorovaikutuksesta kaupungin näyttämöllä.

kirjoittaja on TTT:n dramaturgi ja Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksen professori

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.