Kolmivuotiaalla tyttärelläni on lelu, joka on kuulemma ammatiltaan apulaispormestari ja nimeltään Insinööri. Tuo lelu on pieni Oktoberfest-asuun maalattu kumiankka.
En yhtään ihmettele nimeämistä: näinä etäkokoustamisen aikoina on varmasti vaikea sanoittaa, mitä isä tekee työkseen.
Tänä keväänä erityisen olen pohtinut erityisen paljon sitä, millaista maailmaa lapsen mieleen rakennamme. Monet keskustelumme ovat käsitelleet sitä, että jokin asia on siirtynyt myyttiseen ajanjaksoon “sitten kun pöpö on ohi”.
Samalla toiset asiat, kuten päiväkoti, yhtäkkiä jatkuvat, vaikka pöpö vielä onkin vieraanamme. Uusi päiväjärjestys muotoutuu lapsen mielessä notkeasti kerta toisensa jälkeen, vaikkakin ihmettelyn kautta.
Aikuiset joutuvat keksimään yhä uusia tapoja selittää, miksi mitäkin tehdään.
Samalla koronakevät on nostanut monia tärkeitä asioita esiin. Asumme Tampereen Kalevassa, ja vaikka ravintolat, kahvilat ja monet muut paikat ovat olleet kiinni, kaupunki ei ole kadonnut mihinkään. Ikävä moniin tärkeisiin ihmisiin ei ole kadonnut mihinkään.
Koronatilanteen rauhoittuessa on ollut hieno törmätä jälleen tuttuihin kulmilla ja nähdä Tammelantorin heräävän uuteen kesään. Tätä avautumista kaupunkina autamme, ja tämän valmistelu on tuntunut itselleni erityisen tärkeältä.
Kaupunkina meidän täytyy mennä eteenpäin. Saatan kuulostaa naiivilta, mutta politiikassa on nyt tilaa uteliaisuudelle ja mielikuvitukselle.
Esimerkiksi kaupunkitilan käyttö tulee muuttumaan, kun tarvitsemme lisää väljyyttä ja monikäyttöisyyttä kaduille - kun vaikkapa ravintolat, jalankulku tai muu kaupunkielämä tarvitsee tilaa, on sitä järjestettävä.
Etätyö nostaa kotikorttelit arvoon arvaamattomaan. Erilaiset muutokset ovat todennäköisesti merkittäviä, ja niihin kannattaa suhtautua avoimesti.
Korona ei tule olemaan kohtaamistamme kriiseistä viimeinen. Muun muassa ilmastokriisiin meidän pitää sopeutua ja löytää ratkaisuja. Kevät on osoittanut, että lasten ohella myös aikuiset sopeutuvat moneen, vaikka tämä ei ole ollut helppoa.
Tästä huolimatta kannattaa meidän aina tavoitella parasta mahdollista tulevaisuutta.
Kirjoittaja on elinvoiman ja kilpailukyvyn apulaispormestari (vihr.)