Uutistausta: Tätä uutista ei moni uskonut todeksi!

Hämeenkadun viivakokeilusta väänettiin kättä vuosina 2008-2009.

Tampere – Vuoden pyöräilykunta 2013!

Monien suulle eilen julkistettu tunnustus nostaa epäuskoisen hymyn.

Osa nauraa räkäisesti.

Tampere – kaupunki, jossa valkoisten pyörätien kokeiluviivojen vetämisestä keskustakadulle syntyi poliittinen konflikti, jonka ratkomiseen tarvittiin hallinto-oikeutta.

Tampere – kaupunki, jonka pääkadulla vihanpidon autoilijoiden ja jalankulkijoiden kesken ylittää vain konflikti jalankulkijoiden pyöräilijöiden välillä.

Kyllä, sama kaupunki.

Tampere ei ole tunnettu pyöräilykaupunkina. Mielikuvien tueksi on dataakin. Liikenteen tutkimuskeskus Vernen vuonna 2011 julkaiseman kyselyn mukaan vain reilut 10 prosenttia piti Tamperetta hyvänä pyöräilykaupunkina. Tulos oli kahdeksan kaupungin vertailun ylivoimaisesti synkein.

Mitä ihmettä palkinnon jakava pyöräilykuntien verkosto Poljin on ajatellut?

Vai onko parissa vuodessa tapahtunut jotakin?

Ilmeisesti. Jopa kaupunkipyöräilijöiden etua kiivassanaisesti ajaneen Tampereen polkupyöräilijät ry:n vetäjä Sanna Karppinen antaa tunnustusta

– Palkinto tulee oikeaan osoitteeseen. Kun tapahtuu selvä muutos parempaan, pitää kannustaa.

Karppinen osuu oikeaan. Tampereen suurin valtti tittelikisassa on ollut se, että lähtötaso on ollut matalalla. Poljinkin kehuu ”voimakasta pyöräilyolosuhteiden kehittämistä ja pyöräilyn edistämistä viimeisen parin vuoden aikana”.

Laukonsilta, Palatsinsilta, Rongan tunneli, luetellaan palkintoperusteissa viime vuosina valmistuneita suurinvestointeja.

Vuonna 2012 uusia pyöräteitä kahdeksan kilometriä, yli sata uutta pyöräparkkipaikkaa ja kevyeen liikenteeseen noin neljä miljoonaa euroa vuodessa, jatkaa liikenneinsinööri Timo Seimelä.

Tampereella pyöräilyasioista vastaava Seimelä vaistoaa, että muutoksia on tapahtunut myös asioissa, joita euroilla ei saa.

– Minulle on viime vuosina syntynyt tunne, että asenteet pyöräilyä kohtaan ovat positiivisemmat, uskaltautuu Seimelä diagnosoimaan.

Seimeläkin esittelee dataa. Tässä kuussa julkistettavan liikennetutkimuksen ennakkotietojen mukaan pyöräilijöiden määrä Tampereen kaduilla on kasvanut vuodesta 2000 noin 50 prosentilla. Pyöräilyn kulkumuoto-osuus on tuplaantunut vuodesta 2005 kolmesta kuuteen prosenttiin.

Tarpeettomaksi etujärjestö ei ole muuttunut, vakuuttaa puheenjohtaja Karppinen.

– Tekemistä on vielä todella paljon sekä asenteissa että infrastruktuurissa.

Onko Tampere nyt oikea pyöräilykaupunki? Ota kantaa ja perustele!

SannaKarppisenruusut ja risut

+ keskustapyöräilyyn selviä parannuksia: kevyen liikenteen sillat, tunneli ja pyöräparkit

+ pyöräilyolosuhteiden kehittämisessä selkeä tahtotila ja hyvät keskusteluyhteydet

+ rakennusjärjestysehdotuksen vaatimus uusien rakennusten pyöräparkeille

– talvikunnossapidossa edelleen parantamisen varaa

– suunnitteluperiaatteet yhä 1960-luvulla – pyöräilijät laitetaan liian usein jalankulkijoiden sekaan

– rohkeuden puute – autoilun rajoittaminen edelleenkin liian vaikeaa

Kommentit

Pääasiassa jalankulkijana ja pyöräilijänä kannatan tätä palkintoa. Heikoilta kantimilta on tosiaan lähdetty liikkeelle, mutta on sentään lähdetty.

Ehkä kovin juttu on, ettei Hämeenkadun pyöräilyä ei enää nosteta ainoaksi asiaksi (toimittajia lukuun ottamatta). Tosiasiassa toimiva pyöräily-ympäristö tukee kaikkia Tampereella kulkijoita. Jos määränpäähän on hyvä väylä, jätän autoni mielellään parkkiin.

0,2 ja 4-pyöräinen

Ei missään tapauksessa kannattaisi rohkaista ihmisiä pyöräilemään. Mitä enemmän liikennettä kulkee vaarallisilla kevyenliikenteen väylillä, niin sen todennäköisemmin tapahtuu onnettomuuksia. Polkupyörä on ajoneuvo ilman liikennevakuutusta, eikä tapaturma- tai vastuuvakuutuskaan välttämättä korvaa (tai niitä ei ole). Pidetään kevyenliikenten väylät koira- ja leikkipuistoina, lumensäilytys- ja parkkipaikkoina, joilla voi omalla vastuulla myös muutama pyöräilijä pujotella routarailoja väistellen.

Keskustassa on muutama esimerkillinen pätkä pyörätietä, kuten Rongankadun tunneli. Näiden kulissitoteutusten ulkopuolella väylät ovat enimmäkseen huonosti toteutettuja ja välinpitämättömästi hoidettuja. Sitten tapahtuu näitä:

http://www.youtube.com/watch?v=jc3eNhDEaEg

Autolla Autokaupungissa

Kyllä Tampere on pyöräilykaupunki, täytyy ottaa huomioon, että Tampere on suurkaupunki, mielestäni Tampereella on hyvinhoidetut ja paremmat pyöräilyverkostot kuin monissa pienemmissä kaupungeissa, kyllä Tampere vuoden pyöräilykaupunkina on tunnuksensa ansainnut.

jounix

Laukonsillan yhteydessä olisi voinut kertoa, että Ratinansiltaa ei ole päässyt n. 6 vuoden ajan pyöräilemään kuin ajoittain. Koskaan ei tiedä minkä remontin takia ajatetaan jonnekin sepelikasaan.

Pyöräilykieltokaupunki

Toki kotoa voi poistua, mutta Tampereella on parasta liikkua moottoriajoneuvolla.

Ei ole syytä antaa lukijoille kuvaa, että pyöräilystä olisi tehty turvallisempaa muualla kuin Rongankadun tunnelissa. Näitä muutamaa keskustaan tehtyä mallitoteutusta lukuunottamatta kevyenliikenteen väylien suunnitteluun ja kunnossapitoon suhtaudutaan täysin välinpitämättömästi. Rahaakaan ei ole edes oksasaksiin, kun se upposi niihin tunneleihin ja siltoihin.

Autolla Autokaupungissa

Koita mennä pyörällä Hämeenkadun päästä päähän, niin edessä hyppää ukkoo ja akkaa, kakaraa ja aikuista, valkoista ja mustaa, ihmistä ja koiraa, lastenvaunuja ja jalankulkijoita, juoppoa ja selvää. Siinä olisi pujottelemista jopa Poutiaisella. Suosittelisin Poutiaiselle harjoittelua Hämeenkadulla ennen kisoja. Aivan taatusti Poutiaisen kisahermot paranisivat, kuten pujottelemisen taito, sen verran yllättäviä tilanteita Hämeenkadulla on. Pyörällä pujotellessa Hämeenkadulla saa ihmettelee, miten ihmiset eivät osaa kävellä suoraan vaan mutkittelevat kuin kännikalat laidasta laitaan, vaikka olisivat vesiselviä, tuskin kaikki kävelijätkään pilvessä on. Jos sinun täytyy liikkua Tampereella, kulje autolla. Auto säästää hermoja ja sillä pääsee paremmin.

Karpaasiman

Tampereella investoidaan kevyen liikenteen reitteihin 3-5 miljoonaa euroa vuosittain, viime vuosina enemmänkin kun on tehty keskustaan Rongankadun alakoulu, Laukon silta ja Palatsinraitinsilta. Pyöräteitä pitkin pääsee hyvin keskustaan kaikista lähiöistä ja keskustassa pyöräväylien jatkuvuus on jo aika hyvä. Parannettavaa toki riittää ja Hämeenkadun pyöräkaistat täytyisi toteuttaa ensi vuonna, kun Hämeenkadun itäpää muutetaan autottomaksi. Tampere on tunnustuksen ansainnut!

3...5 miljoonaa ei ole raha eikä mikään hukattavaksi, kun tehdään tunneleita ja siltoja. Mutta käytännössä kevyenliikenteenväylät ovat täynnä puutteita, jotka ensiksi voivat näyttää pieniltä, mutta käytännössä voivat milloin tahansa johtaa vakavaan vaaratilanteeseen. "Autoväylillä" vastaavat puutteet on laitettu kuntoon ajat sitten tai korjataan välittömästi, ettei peltiä vain mene ruttuun.

Kevyenliikenteen vaaranpaikoille ei tarvitse tehdä mitään, koska vastuu on delegoitu käyttäjille. Kunnossapidosta säädetyn lain rikkomisesta ei voi saada virkamiestä vastuuseen kevyenliikenteen väyliä koskien, tämä on Tampereen Poliisin kanta. Siksi näkemäestestä tai routavaurioista ei tarvitse välittää. Kevyenliikenteen väylien käyttäjien pitää etukäteen opetella ulkoa vaaranpaikat ja vasta sitten käyttää väylää.

Parannettavaa todellakin on, eikä missään tapauksessa pidä rohkaista ihmisiä pois turvallisesta autokyydistä kevyen liikenteen lainsuojattomaan villiin länteen. Ne käyttäkööt kenen luut kestää.

Autolla Autokaupungissa