LukijaltaTällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Mikä meitä oikein riivaa?

Suomi piehtaroi hyvinvoinnissa ja onnellisuuttamme kehutaan maailmalla. Jokin tätä kansaa kuitenkin riivaa.

Lapsia ei synny tai jos syntyykin, perheissä ei voida hyvin. Perheitä hajoaa ja lapsia huostaan otetaan.

Kouluissa kiusataan. Opiskelijat palavat loppuun ilman kesälomia. Nuoria syrjäytyy ja yhä useammin huumeet astuvat mukaan nuoren elämään.

Mikä tässä yhteiskunnassa mättää?

Synnytysiässä olevat naiset ja parit lykkäävät päätöstä lapsen hankkimisesta yhä myöhäisemmäksi. Parikymppiset haluavat omistautua kolmenkympin ikään asti kouluttautumiseen ja ammatin hankkimiseen. Uraa tehdään siinä sivussa.

Hallituksen on vaikeata määrätä työnantajia sovittamaan yhteen työelämän ja perheen vaatimuksia. Suhtautumistakin on erilaista, toisessa ääripäässä ovat esitykset munasolujen pakastamisesta, toinen työnantaja tarjoaa ilmaista päivähoitoa. Perhevapaa-järjestelmä kaipaisi kuitenkin nopeaa uudistamista ja joustoja.

Päiväkodeissa ja peruskouluissa tapahtuvaan epäasialliseen käytökseen ja kiusaamiseen olisi puututtava palauttamalla opettajille auktoriteetti ja työvälineet pitää järjestystä yllä.

Lapset tarvitsevat turvallisen johtajan, joka sana on joskus laki. Koti on paikka, jossa lapselle on opetettava tavat ja käytös. Se on vanhempien luovuttamaton vastuu. Koulu täydentää ja viilaa kasvatusta.

Nuorille ei jaeta ns. ilmaista rahaa. Vastikkeetonta työmarkkinatukea ei ole olemassa. Opintorahaa saa vain suoritetuista kursseista. Huumeongelmaan puututaan kepillä ja porkkanalla. Mahdollisuus hoitoon taataan jokaiselle.

Opiskelijanuoret joutuvat koville. Niin se on aina ollut. Opintovaatimukset ovat kiristyneet ja yliopistojen tulostavoitteet hiostavat myös opiskelijoita nopeaan valmistumiseen. Kehottaisin nuorta omaan harkintaan ja omien voimavarojen ennakoivaan arviointiin.

Asioiden kuntoon laittaminen ei ole avaruustiedettä, vaan arvojen ja asenteiden korjaamista. Lapsia ei synny, jos yhteiskunnan arvot ei muutu perhekeskeisemmäksi, kiusaaminen jatkuu ilman kuria, työn tekemiselle kunnianpalautus ja yhteiskunnan perusarvona – ja lähtökohtana tulisi olla ihmisyyden kunnioittaminen.

Esa Kanerva

kaupunginvaltuutettu (sd.)

Lukijalta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet