LukijaltaTällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Katteettomien lupausten vaalit

Ihan hirvittää vaalit taas lähestyy. Katteettomia lupauksia tulee kuin konsanaan liukuhihnalta kaikkien puolueiden tahoilta.

Nyt yritetään railakkaasti ratsastaa vanhushoivan puutteiden varjolla eduskunnan vallan kammioihin. Näihin kammioihin ällistyttävän moraalittomat vaalilupaukset tavan mukaan hautautuvat seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Edustuksellinen demokratia antaa mahdollisuuden tähän häpeälliseen huiputukseen vaalikaudesta toiseen.

Sote-sektorin puutteet ovat olleet tiedossa ainakin viimeiset 20 vuotta ja joka vaalikaudella äänestäjien luottamusta nauttivat kansanedustajat ovat luvanneet laittaa omaishoitajien, lastensuojelun ja nyt taas vanhushoivan asiat kuntoon.

Mitä on tapahtunut todellisuudessa näiden vuosikymmenten aikana? Hyvin vähän ruohonjuuritasolla – valitettavasti. Hillitön palveluiden yksityistäminen on lisännyt merkittävästi kustannuspaineita ja hoivan taso romahtanut tuottajien ahneuden kasvaessa.

Mistä johtuu moinen päätäntävallan ajanhaaskaus? Hyvin harvalla kansanedustajalla on sote-alan kattavaa työkokemusta tahi tietotaitoa lähes laisinkaan. Ollaan päättämässä asioista mistä ei todellisuudessa ole minkäänlaista käytännön tietoa eikä kokemusta.

Eduskunnassa istuu tälläkin hetkellä jopa puolueen johtavissa asemissa henkilöitä joiden työkokemusta – ylipäätään miltään alalta – on kertynyt huimaavat 1–3 vuotta.Tällainen kansanedustaja on melko jäävi ottamaan osaa sote-uudistusta käsittelevään keskusteluun saatika päätöksentekoon. Pelkän akateemisen koulutuksen ja mututiedon varassa ei voi syntyä optimaalisia päätöksiä.

Olisiko äänestäjien vihdoinkin syytä herätä ja tarkistaa suosikkipoliitikkojensa taustat? Tehdä tästä tarvittavat johtopäätökset äänestysvalinnan tueksi. Useasti julkisuudessa median sivuilla pullistelevat ”broilerinaamat” eivät välttämättä sovellu työskentelyyn kansan parhaaksi parlamentissa.

Kansanedustajamme vetoavat harmillisen usein, ettei ole verovaroja panostaa vanhushoivan kehittämiseen. Vanhushoiva kuuluu kuntien vastuulle.

Bruttokansantulostamme käytämme ainoastaan 1,6 prosenttia vanhushoivaan, joten päätös ja vastuu rahoitusosuuden kasvattamisesta kuuluu vääjäämättömästi eduskunnalle. Turha pakoilla vastuuta.

Yritystukia jaetaan vuosittain miljardeja euroja. Osa yrityksistä ei edes tarvitse moisia tukia, mutta tottakai ne otetaan vastaan. Erilaisten yritystukien summa oli vuonna 2017 lähes 8 miljardia euroa, kun siihen otetaan mukaan arvonlisäverohuojennukset.

Tästä summasta varmasti liikenisi leikattavaksi vaikkapa 2–3 miljardia euroa sote-sektorin tarpeisiin, jos poliittista ymmärrystä löytyisi valtapuolueiden riveistä. Tosin valtapuolueiden suosimien monikansallisten pörssiyhtiöiden osuuden jatkuva kasvu hoivasektorilla aiheuttaa sen, että tuostakin ”apurahasta” tuntuva osa kulkeutuisi sijoittajien pohjattomiin taskuihin eikä asiakkaiden palveluiden kehittämiseen.

Kansakunnan sivistyksen taso mitataan sillä miten huolehdimme yhteiskunnan vähäosaisten tarpeista. Haluammeko olla sivistysvaltio? Nyt pitää ison luudan lakaista eduskuntasalissa.

Kansanedustajan toimi ei pitäisi olla missään nimessä pysyvä ammatti, vaan korkeintaan kahden kauden kestävä luottamustehtävä. Pitää yrittää muistaa mitä yhteistä on vaipoilla ja poliitikoilla. Ne pitää vaihtaa säännöllisesti ja samasta syystä.

Risto Kajanto

sitoutumaton

Lukijalta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet