Petteri MäkinenKirjoittaja on Tamperelaisen päätoimittaja.

Pääkirjoitus: Monta Matti Nykästä

Kai Honkanen/Wikimedia Commons

Uutinen Matti Nykäsen kuolemasta kosketti maanantaiaamuna suomalaisia poikkeuksellisesti. Alkuviikolla julkisuudessa on esitelty erilaisia Matti Nykäsiä.

18-vuotias Nykänen lensi suomalaiseen julkisuuteen ja koko kansan omaisuudeksi hernerokkasumusta Holmenkollenin suuressa mäessä vuonna 1982. Norjan mäkihyppypomo Clas Brede Bråthen vertasi Nykäsen vaikutusta mäkihypylle Diego Maradonan vaikutukseen jalkapallolle. Vertaus on monella tapaa osuva.

Moni on puhunut avuliaasta, herkästä ja hyväsydämisestä Matista; uskottavimpana Vieno-äiti, jota ei ole syytä syyttää jääviydestä.

Lähes jokaisella on Matti-muistonsa. Olin Nykäsen kanssa tekemisissä nuorena toimittajana lähinnä vuosituhannen alussa. En koe tunteneeni häntä. Silti hän kysyi, joka kerran tavatessamme, mitä kuuluu ja haastattelun jälkeen taputti olalle ja toivotti hyvää jatkoa.

Tämänkin lehden jutussa moni Nykäsen kanssa tekemisiin joutunut kuvailee Nykästä ujoksi, kohteliaaksi ja esiintymistensä suhteen ammattimaiseksi. On hyvä muistaa, että myös esiintyvän artistin ura oli Suomen mittakaavassa vähintäänkin huomionarvoinen.

Kuoleman läheisyydestä huolimatta moni on muistuttanut kerkeästi myös toisenlaisesta Nykäsestä. Varsinkin Nykäsen vuodet Tampereen seudulla olivat monella tapaa huuruista aikaa. Vuosista todisteena ovat kahden vuoden ja kahden kuukauden tuomio perhetutun puukottamisesta sekä vuoden ja neljän kuukauden tuomio silloisen vaimon törkeästä pahoinpitelystä. Nykänen sovitti tekonsa vankilassa ja palasi yhteiskuntaan.

Nykänen keräsi ympärilleen väkeä, joka loi omiin tarkoituksiinsa sopivasti Matti-kuviaan. Moni hyötyi sekoilevasta, oikeasti salaviisaita mattismeja papukaijana toistelevasta ja liian harvoin ein sanovasta Nykäsestä. Hyötyjiä oli monessa ammattikunnassa. Nykänen hyötyi julkisuudesta myös itse, mutta hinta saattoi olla lopulta hänen kannaltaan kohtuuton.

Hyvät ja kauniit asiat on syytä muistaa juuri nyt. Kokonaiskuvaa Matti Nykäsestä on silti hankala rakentaa. Lohdulliseksi tunteeksi jää se, että seesteisempinä viimeisinä vuosina Vieno-äidin kuvaama Matti oli niskan päällä.

Petteri Mäkinen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet