Johannes KoromaKirjoittaja on työtä tekevä eläkeläinen.

Vanhukset jätetään heitteille

Järkyttävät uutiset vanhusten nälkäkuolemista, muistisairaiden katoamisista, vuoteeseensa unohdetuista kotihoidon potilaista ja kuukausia kuolleina viruneista vanhuksista ovat yhä tavallisempia. Viranomaisten vastaus uutisiin on ollut lupaus selvittää asia ja vakuutus siitä, että kyse on yksittäistapauksista.

Poliittiselle johdolle ja viranomaisille vanhusten kotihoidoksi näyttää riittävän turvapuhelin, lääkedosetti, vaippa päivässä ja ruoka-automaatti."

Uskon, että hoitajat tekevät pääosin parhaansa. Sormeni osoittaa poliittiseen johtoon ja viranomaisiin. Heille vanhusten kotihoidoksi näyttää riittävän turvapuhelin, lääkedosetti, vaippa päivässä ja ruoka-automaatti. Pian kenties myös pehmorobotti.

Vaalivuoden lähestyessä puoluejohtajat on viritelleet puheita yhteiskunnallisista parannuksista: lisää rahaa pienituloisille, opiskelijoille, koulutukseen, toimentulotukeen ja lomarahansa leikanneille. Mutta ei sanaakaan vanhusten tarpeista. Vaikka vanhuspalvelulaki tuli voimaan 2013, sen noudattamista eivät poliitikot äänekkäästi vaadi.

Asiantuntijat varoittavat, että sokea usko vanhusten kotihoitoon ja laitospaikkojen vähentäminen johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Vanhuksia käsitellään vailla omaa tahtoa olevana yhteiskunnan jakojäännöksenä. Säästötavoitteiden toteuttaminen johtaisi valtakunnalliseen vanhusten heitteillejättöön.

Sote vain pahentaa yksinasuvien ja sairaiden vanhusten tilannetta. Kun kuntien lähihoitokin onnistuu hukkaamaan vanhukset, kuinka maakuntabyrokratia pystyisi parempaan.

Turhaan jonotetaan jotain hoitopaikkaa, onhan tarjolla ateriapalvelu kotiin kerran päivässä. Eläimiäkin puolustetaan näkyvämmin kuin huonokuntoisia, mutta yhä veronsa ja hoivansa maksavia, kestävyysvajeeksi luokiteltuja vanhuksia.

Suomen ongelmaksi sanotaan pitkäikäisyyttä. Sen saavuttamiseksi on rakennettu hyvä terveydenhoitojärjestelmä. Runsaasta miljoonasta yli 65-vuotiaasta raskasta hoivaa tarvitsee vain noin 50 000 vanhusta. Vaikka heistä ei saa ikivihreitä nuoria, se ei ole ylivoimainen rasite yhteiskunnalle.

Vanhuspoliittiset strategiat ja hyvinvointiohjelmat ovat koreaa sananhelinää. Voisi sanoa, että vanhusten heitteillejättö on julkista eutanasiaa. Missä nyt ovat perustuslain tiukat tulkitsijat

Johannes Koroma

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet