Juhana Suoniemi

Suojelun ja suunnittelun Uneasy Alliance

Annikinkadun puutalokortteli ennen remonttia

Wikimedia

Englanninkielinen ilmaus Uneasy Alliance kuvaa hyvin vanhan suojelun ja uuden suunnittelun välisiä ristiriitoja. Hyvä kaupunkikehitys tarvitsee molempia, mutta usein liitto on vaikea. Suojelun kohteet suojellaan helposti reservaateiksi erilleen uudesta kehityksestä, jolloin kohteen käyttöpotentiaali jää puutteelliseksi, suojelun ajatellaan olevan kustannus ja kehityksen jarru tai sitten suojelun arvoa ei ymmärretä alunperinkään. Onpa niitäkin, joiden mielestä mitään uutta ei tarvitse tehdä ja riittää, että kunnostetaan vanhaa. Näkökulmia riittää.

Näkökulmista johdetaan perusteluja omille kannoille. Milloin rakennus on kehityksen tiellä, milloin se on mennyt huonoon kuntoon tai on muuten vaan jonkun mielestä ruma. Toiselle vanhan purkaminenon lähinnä grynderien juonia tai autoilun alttarille uhrattu uhri. Tämän vuoksi kaivaudutaan helposti poteroihin, kun pitäisi keskustella ja kuunnella, aletaankin kinastella.

Rakennusten ja kulttuuriympäristöjen suojelusta pitäisi tehdä osa elävää kaupunkisuunnittelua. Lähtökohtana tulisi olla monikerroksisuus. Pitäsisi ymmärtää, että muutoksen avulla menneisyyteen keskittyvä suojelu voi olla dynaamista uutta luovaa. Tämä periaate tulisi ottaa huomioon jo suunnitteluprosessin käynnistyessä. Olisi tärkeätä inventoida, selvittää ja tarkkaan tutkia kaikki mahdolliset kohteet ja maisemat sekä kulttuurihistoria ja aineettomat arvot. Ihmisiä pitää kuunnella ja juuret pitää muistaa.

Esimerkiksi Ratapihankadun rakennussuojelukonflikti johtuu isolta osalta siitä, että on menty liikennesuunnittelu edellä, ja sitten yritetty murjoa kaavoitus ja kaupunkisuunnittelu lukkoon lyötyyn liikenneratkaisuun. Ei oltu ymmärretty, että pitkään retuperällä olleet rakennukset ovatkin merkittäviä monille ihmisille heidän omien kokemustensa kautta sekä rakennus- että kulttuurihistorian näkökulmista. Kun liikenneratkaisu ei jousta, lopputulos on kaoottinen.

Liikennesuunnittelu tehdään liian usein ensin ja siihen sitten sovitetaan kaavoitus ja kaupunkisuunnittelu. Marssijärjestyksen pitäisi olla aina tosin päin. Liikennesuunnittelun pitäisi palvella kaupunkisuunnittelua. Olisi myös ymmärrettävä, että autoilukapasiteetin lisääminen ja sujuvoittaminen lisää autoilua, vaikka liikennejärjestelmäsuunnitelma tai kaupunkistrategia muuta tavoittelevatkin. 

On myös selvää, että autoilun haitat koskevat erityisesti kaupunkikeskustoja, joissa asuu yhä enemmän ihmisiä. Siksi myös keskustaa pitäisi tehdä ensisijaisesti keskustan asukkaille. Keskustelujen perusteella tuntuu, että jokaisella naapurikuntalaisellakin on varma näkemys siitä, että sujuva läpiajo on Tampereen keskustassa asuvankin parhaaksi, vaikka parhaita asiantuntijoita olisivat keskustan asukkaat.

Ps. Kuvituskuvana on kuva Annikinkadun kunnostetusta puutalokorttelista ennen remonttia. Taloa väitettiin aikanaan kiivaasti korjauskelvottomaksi, mutta siinä se edelleen seisoo, kunnostettuna ja hyvässä käytössä. Jos olisi menty puhtaasti talouden ehdoilla, olisi kaupunkimme yhtä elävää valopilkkua köyhempi. Kerrostumaa ei olisi.

Juhana Suoniemi

Aikaisempia blogikirjoituksia

Juhana Suoniemi

Kirjoittaja on tamperelainen vihreä kaupunginvaltuutettu ja maakuntahallituksen 2. varapuheenjohtaja.

Uusimmat blogit