Iloista itsenäisyyspäivää!

Maailmaan on aina mahtunut sotia. Vuosisatojen aikana miljoonat ja taas miljoonat ovat joutuneet pakolaisiksi tai muuttamaan kotoaan. Karjalaista siirtoväkeä, evakkoja oli aikanaan noin 420 000, juutalaiset olivat toisen maailmansodan päättyessä hajallaan ja kodittomina pitkin Eurooppaa ja Syyrian sisällissodan melskeissä kotinsa on jättänyt jo lähes kymmenen mijoonaa ihmistä. Nämä ovat isoja asioita ihmisille ja kansakunnille. On ollut kuolemaa, nälkää, tuskaa, köyhyyttä ja epätoivoa, mutta myös sankaruutta, toveruutta ja yhteishenkeä. Kaikki sodat loppuvat aikanaan ja niiden päätyttyä ihmisillä on tapana järkeistää sotien syyt historiankirjoitukseksi ja tehdä aikansa johtajista ja sotilaista sankareita. Kansallisiin muisteihin syntyy myyttejä ja sankaritarinoita.

Suomen sodat ja niiden kamaluudet eivät kalpene kansainvälisessä vertailussa. Itsenäistymisemme alkuaikojen tapahtumat suurlakosta sisällissotaan ja sen jälkeisiin vankileireihin ovat juuri nyt ajankohtaisia. Niistä on kulunut sata vuotta. Ja parin vuosikymmenen päässä odottivat jo talvi- ja jatkosota, jotka traumatisoivat kokonaisen sukupolven tai oikeastaan kolme: sotilaiden vanhemmat, sotilaat ja heidän puolisonsa ja näiden lapset. Oikeasti harva oli rintamalla halusta taistella, he taistelivat koska oli pakko. Kukaan normaali ihminen ei nauti tappamisesta. Yksilötasolla miehet saivat palkakseen pelkoa, kuolemaa, vammoja ja elinikäisiä traumoja. Naisten ja lasten palkaksi tulivat traumatisoituneet miehet ja isät. Suomenkin sodat olivat tuskaa, kärsimystä ja kodeistaan häädettyjä ihmisiä. Myös viholliset kuolivat, pelkäsivät ja kärsivät. Molemmilla puolilla oli tietysti myös sankaruutta, toveruutta ja yhteishenkeä.

Näistä lähtökohdasta maatamme on rakennettu. Se homma lähti sujumaan kohtuullisen hyvin toisen maailmansodan jälkeen ja taloutemme modernisoitui nopeasti. Maa meni eteenpäin. Yksi asia ei kuitenkaan ole mennyt eteenpäin. Vielä 70 vuotta viimeisen sodan jälkeen iltapäivälehtemme uusintavat jatkuvasti kansallista traumaa ja Tuntemattoman sotilaan uusin versio nostaa tunteita. Kansakunnan muistiin on poltettu, että itsenäisyytemme ei suinkaan ole iloinen asia, vaan siihen tulee suhtautua vakavasti kuin kuolemaan, onhan itsenäisyys verellä lunastettu. Kansanperinne, josta saamme etenkin itsenäisyyspäivän alla lukea kassojen lööppitelineistä, kuvaa sotaa herooisessa valossa. Orientalisoidun vihollisen veri vuosi ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin sankarillinen suomalainen veri, Raatteen tiellä vihollista lakosi kuin viljaa pellolla, lumipuvuissa hiihdettiin kaukopartiossa, murkulaa tuli niskaan Kannaksella, taidokkaita puhdetöitä tehtiin asemasodan aikana ja niin edelleen, mutta sankarillisesti hyvän asian takia jaksettiin.

Tarinat uusintavat myyttiä yhtenäisestä kansasta, joka urheana puolusti itseään ja voitti itsenäisyyden, vakavan asian, josta jokaisen pitää olla vakavasti kiitollinen. Asian arkaluontoisuuden vuoksi sisällissodastamme ei revitellä otsikoita samaan malliin. Sitä sotaa pitää vain surra ja miettiä kauhulla omiin esivanhempiin kohdistuneita hirveyksiä. Suoranaisesta vihasta ollaan onneksi pääsemässä irti, ja sovinnollisuus on arkipäivää. Aika on tehnyt vääjäämätöntä työtään.

Tänä vuonna olen miettinyt enemmän kuin koskaan, että koskahan talvi- ja jatkosodan suruaika päättyy. Mitäpä jos jo ensi vuonna itsenäisyyspäivän jälkeinen päivä olisikin kansallinen vapaapäivä ja itsenäisyyspäivänä pidettäisiin veteraanien muistoksi koko kansan iloiset ja riehakkaat karnevaalit nykyisen vakavan pönötyksen sijaan? Entä jos emme enää joutuisi jatkuvasti katselemaan kauppojen kassoilla mahtipontisia ja synkkiä sotamuisteloja, vaan päästäisimme irti traumoista, jättäisimme kärsimyksen taaksemme ja iloitsisimme aidosti ja vapautuneesti itsenäisyydestämme? Voisiko suruaika olla satavuotiaan Suomen kunniaksi ohi?

Juhana Suoniemi

Kirjoittaja on tamperelainen vihreä kaupunginvaltuutettu ja maakuntahallituksen 2. varapuheenjohtaja.

Tervetuloa Tamperelaisen blogeihin

Tamperelainen tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia tamperelaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta.

Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin.

Haluatko blogistiksi? Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.