LukijaltaTällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Luonto on unohdettu kaupunkikehityksessä

Tamperelaisen lauantaivieras, pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kok) puhui Tampereesta kaupunkikehityksen dynamona (22.1.) Kaupungin kasvu näkyy ”voimakkaana asunto- ja liikerakentamisena eri puolilla kaupunkia. Kaupunginosia täydennysrakennetaan – – Tampereella on nyt imua.”

Kun pormestari valittiin tehtäväänsä 2013 iloitsin, kun Ikonen mainitsi luonnon olevan lähellä sydäntään. Tämä ei ole kuitenkaan näkynyt kaupungin päätöksenteossa hänen hallintokaudellaan. Päinvastoin luonto- ja viheralueita on järjestelmällisesti ja vähä vähältä pienennetty ja näin menetetty kaupungin luontoarvoja. Surullista tämä on sikäli, että Tampere taannoin julisti tavoitteenaan olla Suomen ympäristönsuojelun kärkikaupunki.

Luontokohteena oleva Iidesjärvi on viimeksi menettänyt itäpuolen suojaavaa puuvyöhykettä raitiotielinjan rakentamisen alta. Ratinanniemen rakentamisella mitätöityi järven länsipään ekologinen yhteys Eteläpuisto–Pispalaan. Nyt Eteläpuisto on uhan alla. Ruotulan golfkentän paikalle on ehdotettu kerrostaloja.

Kaupunkikehityksen suuntaus näyttää olevan, että kaikki luonnonvarainen ja rakentamaton tila tulee rakentaa. Luonto- ja viheralueille ei nähdä tarvetta ja jos nähdään ne saavat kuitenkin lopulta väistyä.

Onko valtuustossa enää yhtään puoluetta, jolle kaupunkilaiset luonto- ja ympäristöarvot ovat tärkeitä?

Puhuessaan Tampereesta vetovoimaisena ja yhä monipuolisempana tapahtumien ja elämysten kaupunkina Ikonen mainitsee aivan oikein isot urheilu- ja kulttuuritapahtumat, jotka ovat vetäneet ennätysyleisöjä. Luontoa elämysten lähteenä tai osana Tampereen kaupunkikehitystä ei mainita sanallakaan vaikka luonto on sivistyneessä maailmassa osa kaupunkikulttuuria, josta myös monet urbaanit ihmiset saavat voimaa ja elämyksiä.

Luonto nähdään nykyisinkin usein vain pelkkänä ihmisen lyhytnäköisen hyödyn- ja voitontavoittelun välineenä ja raaka-aineena, vaikka sillä on myös itseisarvo ja tutkimusten mukaan positiivinen merkitys ihmisten viihtyvyyteen sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Kaikilla kaupunkilaisilla luonnonystävillä ei ole myöskään taloudellisia mahdollisuuksia lähteä hakemaan luontoelämyksiä kauempaa.

Tamperelaisten ympäristö- ja luontoyhdistysten mielestä kyse on luontokohteiden varjelemisen kohdalla arvovalinnasta. Kyse on pohjimmiltaan myös ihmisen moraalisesta vastuusta kaupunkiluonnon suhteen. Tähän moraaliseen pohdintaan antaa aineksia esimerkiksi Seppo Kjellberg myös Tampereen kaupunkisuunnitteluun liittyvässä kirjassaan Urban ecotheology.

Ikonen on varmasti saanut paljon hyvää aikaan hallintokaudellaan, mutta toivoisi, että luonto ja sen arvot voisivat näkyä jatkossa paremmin Tampereen kaupunkikehityksessä.

Herää myöskin kysymys, onko valtuustossa enää yhtään puoluetta, jolle kaupunkilaiset luonto- ja ympäristöarvot ovat tärkeitä?

Martti Tuure

Tampere

Lukijalta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet