Paikalliset

"Minun tuntemani Olli olisi halunnut että näitä lauluja soitetaan" – Yö-soittajien keikka Tampereella jännitti silminnähden niin lavalla kuin yleisössäkin, katso kuvat

Yön soittajien paluukeikka Tampereella jännitti silminnähden niin lavalla kuin yleisössäkin. Jussi Hakulinen lauloi omat kappaleensa odotuksiin nähden hyvin, eikä välispiikeissä unohdettu huumoriakaan.

Pekka Ruissalo

Kello 20.45 Tampereen Hiedanrannassa oli silminnähden jännittävä, osittain jopa hermostunut hetki. Oli aika Yön entisten soittajien nousta lavalle soittamaan ylivoimaisesti tunnetuimman yhtyeensä musiikkia.

Ensin lavalle astelivat rumpali Antti Mäkinen, kitaristi Daffy Terävä ja basisti Jukka Lewis. Lauluosastolle asteli Yön pitkäaikainen rumpali, Jukka Frogley Mänty-Sorvari. Kosketintukea ryhmä sai yhdestä potkut saaneesta: Popedan aikoinaan jättämään joutuneesta Jani Kemppisestä.

Yleisöstä kuului miesten aloittaessa kriittistäkin huutelua. Se sai Frogleyn pitämään tunteikkaan puheenvuoron kokoontumisen tarkoituksista.

– Minä opin vuosien varrella tietämään Olli Lindholmin aika hyvin. Ei se mies olisi halunnut että kun tulee se aika että hän lähtee tästä maailmasta v****un, etteikö näitä lauluja soitettaisi. Minun tuntemani Olli olisi halunnut että näitä lauluja soitetaan. Miehet kuolevat, musiikki jää elämään.

Sitten oli soiton aika. Nopeasti selvisi, että ryhmä oli liikkeellä niin sanotusta vetämisen ilosta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että varsinainen harjoittelu oli jäänyt vähemmälle ja biisit soitettiin vahvasti tunteella. Tämä tarkoitti paikoitellen riehakastakin yhteissoittoa, paikoin suoraviivaista kompastelua.

Rumpali Antti Mäkisellä sovituspuoli oli ryhmästä eniten vapaamuotoista: esimerkiksi Tia-Maria -kappaleessa kuultiin enemmän hevimaailmasta tuttuja tuplabasareita. Myöskään kitaristi Daffy Terävä ei säröä saati suoraviivaista hevirunttaustakaan säästellyt.

Lisäksi Frogleyllä oli vaikeuksia tekstien kanssa. Apuna olleista teksteistä ei ollut sataprosenttista apua, sillä lavavalot oli suunnattu niin että tekstejä varten tuotu nuottiteline vaipui useimmiten hämärään.

– Jos mä en osaa näitä tekstejä, laulakaa te, mies kannusti yleisöä.

Frogleyn ja Jukka Lewisin lauluvuorojen jälkeen lavalle asteli mies, jonka läsnäolo ja ehkä vointikin oli jännittänyt kaikkein eniten: Jussi Hakulinen. Myös Hakulinen sai osansa huuteluista ennen Likaisten Legendojen alkua.

– Kyllä huudella saa, huutele vaan lisää, kuittasi hyvällä tuulella ollut taiteilija.

Entä miten Hakulinen pärjäsi? Alkujännityksen karistessa hyvin, jopa erittäin hyvin. Hyväntuulisuus oli varmasti huojentavaa monille heistä, jotka ovat vuoden mittaan olleet jopa huolissaan Hakulisen voinnista ja vireystilasta.

 

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Mitä tapahtuu Yö-yhtyeelle? Rumpali Ari Toikka vaiteliaana: "Emme ole edes ajatelleet asiaa"16.7.2019 19.00
Jatkaako Yö-yhtye sittenkin yhteistä taivaltaan? – IS: "Jonkinlaisia jatkosuunnitelmia on jo olemassa"18.3.2019 13.20
Jussi Hakulinen avautuu Twitterissä: "Tuntuu pahalta, että panokseni Yö-yhtyeen hyväksi ei ollut edes muistokonsertteihin osallistumisen arvoinen"20.3.2019 13.59

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat