Paikalliset

Kolumni: Koska kesä!

-

Kun me lumivyöhykkeen asukit viimein vapaudumme pimeän ikeestä, niin me nautimme valosta ja mahdollisuudesta pukeutua t-paitaan niin paljon, että on pakko päästä ulos. Ja ulkona me sitten teemme kaikkea sitä, mitä normaalisti eli talvisin teemme sisällä.

 

Näihin kesätekemisiin kuuluu muun muassa ruuan valmistaminen ulkona. Lähes joka parvekkeella ja pihassa grillataan. Ja me suomalaiset grillaamme melkein mitä vaan. Parilalla väriään vaihtavat niin porsaat, kanat, naudat kuin juustot, tomaatit, leivät ja maissitkin.

Ja sitten syödään ulkona. Satoi tai paistoi, niin puutarhakalusteissa istutaan panimon mainoksilla varustetun aurinkovarjon alla.

Edes takatalvi ei pelota meitä. Koska kesä.

 

Me härmäläiset olemme keskimääräistä hiljaisempia emmekä juurikaan ota osaa keskusteluun, ellei se sitten käsittele verotusta tai mörköä. Kesä tuo tähänkin oireeseen muutoksen. Kesällä umpijuro lajitoveri avaa sanaisen arkkunsa herkemmin ja saattaa jopa tokaista, että ilmoja pitelee tai että vähempi on pakkasia. Toiselle kymmenelle nouseva lämpö sulattaa jäykemmänkin mielen ja saa esiin ajoittain ihan normaalilta kuulostavan kesäihmisen.

 

Äärikokemukseksi nousee täkäläiskansallinen tapa nousta näyttämölle. Joka kylän oma kesäteatteri nousee tuhkasta viimeistään huhtikuussa, kun kevätaurinko hivelee kohmeista aivokuorta. Syntyy pitelemätön halu päästä näyttelemään, kertomaan suurista tukahdutetuista tunteista. Suomalaisesta tulee lisääntyvän valon ansiosta suvereeni lavatähti, jota ei tunnista itsekseen kuin vasta elokuun lopulla, kun illat pimenevät ja paluu alkulähteelle alkaa.

 

Hyvä me. Talvi on joka vuosi mutta kesä vaan kerran vuodessa.

Siksi, koska kesä!

Panu Raipia

Kesäteatteriveteraani

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat