Ruoka

Jo tuhannet suomalaiset panevat oluensa itse – "Vaatii paljon aikaa ja rahaa eikä valmistus ei ole helppoa"

Alkuun pääsee kuitenkin helposti ja edullisesti.

Oluen yleisin raaka-aine on ohramallas.

Johanna Erjonsalo

Kotioluen valmistuksesta on viime vuosina tullut Suomessa hyvin suosittua puuhaa. Suosion kasvulle ei myöskään näy loppua.

Alan harrastajien määriä ei tiedetä, koska he eivät rekisteröidy yhteen paikkaan, mutta Olutliiton puheenjohtaja Anikó Lehtinenarvioi, että kotipanijoita on tuhansia.

– Ellei jopa kymmenentuhatta.

Uusia harrastajia putkahtelee esiin kovaa vauhtia.

– Valmistajamäärän kasvusta kertovat myös kotiolutkisojen ja niihin osallistuvien panijoiden määrän lisääntyminen, sanoo olutkoulutuksia järjestävän Olutakatemian pääkouluttaja, kotipanija Sampo Järvi.

Usein kotiolutta valmistavat yhdessä kaveriporukat tai pariskunnat. Yhteisöllisyys onkin keskeinen tekijä, joka houkuttelee suomalaisia harrastuksen pariin.

Suomessa toimii myös jo useita kotivalmistajien ryhmiä, jotka järjestelevät maistelutilaisuuksia ja muita tempauksia. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kotipanijoiden Hombre-Facebook-ryhmässä on yli 1?500 jäsentä.

Osaa harrastajista voi jo luonnehtia puoliammattilaisiksi, mutta pääosa kotipanijoista tekee olutta puhtaasti harrastuspohjalta.

– Kotioluen valmistus on heille samalla lailla harrastus kuin vaikkapa ruuanlaitto tai moottoripyöräily. He saattavat leipätyössään kirjoittaa tai luennoida. Oluen paneminen antaa tähän sopivasti vastapainoa: siinä voi käyttää käsiään ja nähdä heti työnsä tulokset, Lehtinen kuvaa.

Tyypillinen kotioluen valmistaja on Järven mukaan 28-vuotias mies, joka haluaa pyörittää kavereidensa kanssa omaa panimoa.

– Suurin osa kotipanijoista aloittaa valmistuksen pintahiivaoluista eli pale alesta ja ipasta. Siitä he sitten hiljalleen laajentavat eri oluttyyleihin kiinnostuksen ja valmistustaitojen karttuessa.

– Moni harrastaja on aluksi pyrkinyt toistamaan kaupallisen suosikkioluensa – eli he valmistavat sitä, mitä juovatkin. Harrastuksen luonteeseen kuuluvat myös kokeilu, variointi ja hulluttelu, selittää Järvi, jonka Olutliitto palkitsi 2017 vuoden kotipanijaksi.

Järvi arvioi, että kotivalmistuksen suosion kasvu on merkki yleisestä olutkulttuurin elpymisestä. Kotivalmistus on ollut oluen historiassa keskeisin tekotapa tuhansia vuosia.

Yksi harrastuksen suosiota selittävä tekijä on myös sen aloittamisen helppous ja edullisuus. Halvimmillaan liikkeelle pääsee muutamalla kymmenellä eurolla, jos käytetään valmiita mallasuutteita.

– Raaka-aineiden saatavuus, aloituskynnyksen mataluus, toiminnan hauskuus, yhteisöllisyys ja myös alkoholi näyttelevät suosion kasvussa osaansa, Järvi pohtii.

Lehtinen sanoo, että myös kokeilunhalu ja haasteiden kohtaaminen ovat monille kotipanijoille inspiraation lähteitä.

– Moni haluaa nähdä, kykenevätkö he tekemään yhtä hyvää tai jopa parempaa olutta kuin kaupasta saa.

Lehtisen mukaan kotiolutbuumi lisää käsityöläisoluiden valmistuksen osaamista ja vahvistaa sekä kaupallisen että yksityisen puolen olutkulttuuria. Hän huomauttaa, että monella pienpanimoyrittäjällä on kotipanijatausta.

– Kotipanijat ymmärtävät, että oluentekoon menee paljon aikaa ja rahaa ja että valmistus ei ole helppoa. Samalla arvostus olutta kohtaan kasvaa, Lehtinen summaa.

Asiantuntijat arvioivat, että kotioluen valmistuksen tulevaisuus näyttää valoisalta.

– Yhteisöllisyys on se juttu, joka vetää yhä enemmän väkeä rentoutumaan kotiolutharrastuksen pariin, Lehtinen uskoo.

– Harrastus, jossa voi valita tasonsa helposta haastavaan ja jossa sivutuotteena syntyy olutta, kuulostaa vetävältä. Myös kansainvälisten trendien valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että kotivalmistajien määrä kasvaa Suomessa edelleen, Järvi ennakoi.

Lainsäätäjätkin ovat olleet harrastukselle myötämielisiä: viime vuoden alussa voimaan tullut alkoholilaki poisti raaka-ainerajoitukset kotona tehtävien alkoholijuomien valmistuksesta, mutta kotioluen panemiseen lailla ei ollut käytännössä merkitystä.


Lue myös: Micke Forsströmillä, 35, on oma panimo varastossaan – "Vaikeinta olisi tehdä ruokakaupan tasalaatuista mautonta ja vetistä lageria"

 

Panemisen vaiheet

1. Mäskäys: Rouhittu mallastettu vilja, yleensä ohramallas, sekoitetaan noin 65-asteiseen veteen. Maltaan entsyymit pilkkovat maltaan tärkkelyksen käymiskelpoiseksi sokeriksi. Mäskäysvaihe kestää yleensä 1-2 tuntia. Maltaat ja vierre eli vesi, johon maltaiden sokerit ovat liuenneet, erotellaan toisistaan. Maltaat voidaan huuhdella vedellä, jotta kaikki käymiskelpoinen sokeri saadaan talteen.

2. Keitto: Vierrettä keitetään yleensä 60-90 minuuttia. Keiton aikana vierteeseen lisätään vaiheittain humalaa. Humala tuo olueeseen kitkeryyttä, makua ja tuoksua.

3. Primääri käyminen: Viilennettyyn, keitettyyn vierteeseen lisätään hiiva. Hiiva muuttaa vierteen sokerin alkoholiksi. Ale-tyyliset oluet käyvät noin 20 asteessa ja lager-oluet 10 asteessa. Ale-oluiden käyminen kestää 1-2 viikkoa ja lagereiden noin 4 viikkoa.

4. Sekundääri käyminen, vaihtoehtoisia tapoja on kaksi: A) Loppuun käyneeseen olueeseen lisätään sokeria suhteessa noin 7grammaa per litra. Tämän jälkeen olut pullotetaan. Olut jatkaa käymistä pullossa. Muutaman viikon jälkeen olueeseen on syntynyt hiilidioksidia, kuplia, ja olut on valmis juotavaksi. Poikkeuksena tässä ovat lagerit, jotka vaativat pidemmän kypsytysajan.

B) Loppuun käynyt olut kegitetään eli tynnyröidään. Tynnyriin lisätään haluttu määrä hiilidioksidia. Olueeseen syntyvät kuplat muutamassa päivässä. Olut tarjoillaan hanan kautta suoraan tynnyristä tai tuote pullotetaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Suomen paras olut palkittiin jälleen – tässä on voittaja, jota "olutharrastajat ympäri maailmaa arvostavat"16.9.2018 11.30

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ruoka

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat