Vaalikoneemme on nyt avattu!

Paikalliset

Keikka-arvio: Egotrippi ja TASO päättivät Tampere-talon viikon tyylikkäällä crossoverilla

Egotrippi 25v ja TASO - Aina matkalla jonnekin, Tampere-talo Iso Sali, sunnuntai 25.11.2018

Ville Laine

Egotrippi on saavuttanut yhtyeenä jo kunnioitettavan neljännesvuosisadan iän, jonka kunniaksi yhtye on kiertänyt maata tänä vuonna Aina matkalla jonnekin -juhlakiertueella. Konsertit ovat olleet moniulotteisia, sillä osa kiertueesta on ollut perinteisiä sähköisiä konsertteja, kun taas osa konserteista on ollut akustisia konsertteja. Kolmas olomuoto tässä sarjassa on Egotrippi yhdessä sinfoniaorkestereiden kanssa, joka oli teemana Tampere-talon illassa. Egotrippiä lavalla täydensi TASO eli Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri.

Loppuunmyydyn illan käynnisti TASO alkusoitollaan, jossa oli havaittavissa teemoja Egotripin kappaleista kuten Älä koskaan ikinä. Orkesterin kapellimestarina toimi koko sinfoniaorkesterikiertueen taiteellinen johtaja, monissa liemissä keitetty musiikin monialaosaaja Pessi Levanto. Pian lavalle astui myös Egotrippi ja illan musiikillinen anti pyörähti toden teolla käyntiin kappaleella Vieläkö mut voi pelastaa.

Ensimmäistä kertaa yleisöä puhutellessaan yhtyeen laulaja Mikki Kauste totesi olevan ihanaa, että yleisö oli saapunut paikalle ja lupasi illan sisältävän kaikille kaikkea ja jokaiselle jotakin. Sinänsä varsin kuvaavaa, sillä alkutahdeista asti oli selvää, että tämä sinfoniaorkesterin ja Egotripin yhteenliittymä toimi saumattomasti ja komeasti soiden. Tampereella voidaankin olla tyytyväisiä, että kohdalle osui konserteista juuri tämä.

Yhtye esitti laajasti tuotantoaan koko uransa varrelta. Ensimmäisellä puoliajalla kuultiinkin muun muassa kappaleet Asunto 35, Vuosi nolla, Asfaltin pinta ja Hyvästi naiset. Omaksi suosikikseni nousi kaikessa sykähdyttävyydessään ja koskettavuudessaan kitaristi Knipin laulama Varovasti nyt, jossa lauletaan, että ”tää hetki on hauras”. Ja sitä se todella oli tämän kappaleen aikana, joka oli illan ehkä vähäeleisin mutta voimaannuttavin. Vahvassa roolissa kappaleen aikana oli myös rumpujensa takaa ksylofonille astellut Risto Niinikoski.

Illassa kuultujen kappaleiden orkesterisovituksista vastasi kuusi eri sovittajaa. Yksi näistä on Sami Pitkämö, joka oli konsertin aikana itse soittamassa samaan aikaan televisiosta tulleesta Tanssii tähtien kanssa -ohjelman yhtyeessä. Kauste kiittelikin yleisöä, että television sijaan oli valittu elävää musiikkia ja ilta Egotripin kanssa. Samalla ensimmäinen puolisko pääteltiinkin juuri Pitkämön sovittamalla Mustat varjot -kappaleella.

Tauon jälkeen ilta jatkui samalla kaavalla, kun esiintyjät perkasivat Egotripin laajaa tuotantoa. Niinpä ilmoille pääsivät muun muassa Patja, Sininen ja Posteljooni -kappaleet. Viimeksi mainittu on kuuleman mukaan ainoa Egotripin kappale, jolla on päästy television kykykilpailuista jatkoon, esittäjänään tuolloin Pete Parkkonen. Alkupuoliskolla kuultu Matkustaja taas aiheutti yleisössä ensimmäiset spontaanit aplodit alkutahtien täyttäessä Ison salin, vaikka tokikin kappaleiden jälkeen suosiota oli osoitettu jo pitkin iltaa. Kappaleessa oli erityisen komeat jouset TASOn toimesta.

Loppu olikin yhtä hittien ilotulitusta kappaleiden Mestaripiirros, Rakkaani, Unihiekkaa ja Älä koskaan ikinä muodossa. Erityisesti Marzi Nymanin sovittamassa Unihiekkaa -kappaleessa juolahti mieleen, miksei sitä ole aina soitettu tällä tavalla. Sikäli vahvasti sinfoniaorkesteri sai tilaa Skelen kitarasoolon sekä komppiryhmä Niinikosken ja Anssi Maasalon lomaan, että toisen jakson komein yksittäinen hetki oli kappaleen loppusoitto lähtien Niinikosken rummuista jatkuen koko illan upeasti soittaneen TASOn jousien soittamaan kertosäkeeseen. Lopputulos oli kertakaikkisen kaunista ja puhuttelevaa.

Loppujen lopuksi yleisö osoitti esiintyjille suosiotaan kolmesti seisaaltaan: setin päättyessä Älä koskaan ikinä -kappaleen jälkeen, seuranneen Nämä ajat -kappaleen jälkeen sekä koko tilaisuuden päättäneen Valssi -kappaleen jälkeen. Selvää oli, että yleisö oli pitänyt sekä näkemästään että eritoten kuulemastaan.

Sekä Suomessa että maailmalla on vuosien saatossa ollut erilaisia sinfoniaorkesterien ja rock-/pop-yhtyeiden yhteiskonsertteja, joista tämäniltainen oli yksi toimivimmista. Monet kappaleet kelpaisivat tämänlaisina sovituksina albumeille sellaisenaan. Näiden sinfoniaorkesterikonserttien ideoija Eki Korhonen oli vuosi sitten tuumannut yhtyeelle, että kun tänä vuonna tulee 25 vuotta yhtyeelle täyteen, niin eiköhän tehdä jotakin kunnollista. Onneksi vastaus oli myöntävä ja tästä kunnollisesta lopputuloksesta pääsi sitä myötä nauttimaan Tampereenkin konserttiyleisö.

Egotrippi 25v ja TASO - Aina matkalla jonnekin, Tampere-talo Iso Sali, sunnuntai 25.11.2018

Teksti ja kuvat Ville Laine

Lisää aiheesta

Keikka-arvio: Pelle Miljoona Oy valtasi Tampere-talon ison salin, katso nostalgiset kuvat23.11.2018 20.00
Keikka-arvio: Tuomari Nurmio jakoi oikeutta Tampere-talossa22.11.2018 21.00
Keikka-arvio: Michael Monroe sähköisti Tampere-talon, katso vauhdikkaat kuvat29.10.2018 20.19

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Vaalikoneemme on nyt avattu!

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat