Paikalliset

Keikka-arvio: Tuomari Nurmio jakoi oikeutta Tampere-talossa

Tuomari Nurmio otti lavan haltuun yksin.

Ville Laine

Hannu”Hande” Nurmio eli Tuomari Nurmio tai lyhyemmin Dumari, kuten hänet on jo vuosikymmenet opittu tuntemaan, asteli Tampere-talon Pienen salin lavalle anteeksi pyydellen. Huhut olivat kuulemma luvanneet lavalle vierailijoita, siis fiittaajia ja komppaajia, mutta tämä ei pitäisi paikkaansa ja kuten Nurmio asian muotoili: ”Joudutte tyytymään pelkästään meikäläiseen”. Yleisön välittömistä aplodeista päätellen tämä oli vain ja ainoastaan hyvä asia.

Ilta alkoi kahdeksan vuoden takaisella 13 Naulaa -kappaleella jatkuen jouhevasti esittäjänsä mukaan dokumentaarisella kappaleella Aavaa Preeriaa. Kyseinen kappale löytyy jo Nurmion ensimmäiseltä levyltä Kohdusta Hautaan vuodelta 1979. Näin siis jo kahden ensimmäisen kappaleen aikana oli nivottu yhteen yli kolme vuosikymmentä.

Viime vuosina Tuomari Nurmio on totuttu näkemään Spuget-yhtyeensä kera. Yhtyeen keskittyessä ilmaisussaan suoraviivaiseen rokkiin antavat soolo-esiintymiset mahdollisuuden ammentaa laajemmin Nurmion kappalevalikoimasta. Lavalla yksinään erikoisrakenteisella laatikkokitarallaan itseään säestäen nousee Tampere-talonkin esiintymisessä kantavaksi teemaksi Nurmion mieletön karisma.

Myös sanoittajana Nurmion avut nousevat esille todettiin sitten: ”Kun hakkaa päätä seinään, pakkohan se on myöntää, seinä kestää enemmän kuin pää” kappaleessa Huono Ihminen tai ”Kun elämä sua elää ja viina sua juo, se kaiken sulta vie, se on kivinen tie” kappaleessa Kivinen tie. Sama teema tuntuukin toistuvan kappaleesta toiseen.

Pohjanmaalle päädyttiin kappaleparilla Hurja poika ja Rannanjärvi elää!, jonka jälkeen kuultiin tuore Tsaari -kappale, joka sai jo yleisönkin spontaanisti mukaan hienoisiin rytmikkäisiin taputuksiin. Kaalimaan kansan ja Viiniä! Malja marttyyreille jälkeen Nurmio halusi tarjota palan kotiseututietoutta. Helsingin Kalliohan on Tuomari Nurmion syntymäkoti, kehto suorastaan. Hän totesi sen olevan nykyään hipsterien muotipaikka, mutta ennen ei todellakaan haluttu Kallioon, sieltä haluttiin pois.

Näillä saatesanoilla lähtikin liikkeelle Kivinen kehto, joka löytyy uusimmalta Dumarillumarei -albumilta. Ennen väliajan skumpan juontia pysyttiin samoissa maisemissa, kun taksin katolla vilkkui vielä yön ainoa valopilkku, päättäen seuraavaksi ensimmäisen puoliskon konsertista Valo yössä -klassikkoon, joka sai yleisön kohahtamaan ihastuneena. Tätä kappaletta selvästi oli odotettu ja salaa mielessä toivottu.

Vaikka voisi kuvitella mies ja kitara -konseptin käyvän pidemmän päälle puuduttavaksi, niin Tuomari Nurmion kohdalla näin ei ollut. Laatikkokitarallaan soittaen ja oikealla jalallaan tahtia lyöden kappaleet seurasivat toisiaan intensiivisinä. Vaikka kappaleiden sanoitukset monesti ovatkin itsessään pienoistarinoita, niin myös välijuonnoissaan Nurmio toteutti vangitsevaa tarinointia. Niinpä toinen puolisko kiiti eteenpäin körttiläisyydestä (Kurja matkamies maan), pelastusarmeijan (Sniidu Friidu) ja Olavi Virran hotellin valomainoksessa kiipeilyn (Siihen loppui satumaa) kautta Lähi-Itään (Ankara).

Loppuhuipennukseen oli säästetty Lasten mehuhetki ja niinhän vei musta enkeli päivänsankarin tälläkin kertaa. Lopuksi oli Nurmio päättänyt heittää balladin, mutta päätyikin kuulemma muuhun ja niin ilmoille kajahti Tonnin stiflat. Joskin perään kuultu Suuri voima voitaneen kuitata balladiksi, joten alkuperäinen suunnitelma tältä osin toteutui.

Kansa ei toki ollut saanut tarpeekseen osoittaen sen raikuvilla suosionosoituksilla. Kuten tapoihin kuuluun, niin odotus toki palkittiin, itse mestarin sanoin: ”no, itsepähän tilasitte”. Näillä sanoilla alustettuna ilmoille kajahti vielä tunnuskappaleekseenkin muodostunut Dumari. Vaikka kappale on tehty vuonna 2001 osoituksena, että Nurmioltakin taipuu räppi, niin ehkäpä se nykypäivänä on vielä entistä ajankohtaisempi.

Vaikka säepari ”Sä voit olla Olarin räppikunkku, mut kun Dumari dumaa, sä oot pelkkä runkku” aiheuttikin tällä kertaa esittäjässään naurunpyrskähdyksen, niin piilee siinä totuuden siemen. Sanat tipahtelivat sellaiseen tahtiin ulos esittäjänsä suusta, että olisivat itse Cheek ja Elastinenkin olleet kateellisia.

Tuomari Nurmio osoitti Tampere-talolle, että auktoriteetti on hallussa. Kahden tunnin oikeuden istunnon jälkeen oli tullut selväksi, että sekä karisma että materiaali kantavat edelleen Tuomari Nurmiota eteenpäin vääjäämättömällä voimalla. Jos tämän kertainen oikeuden istunto jäi väliin, niin tilanteen voi korjata alkuvuodesta Tullikamarin Klubilla, jossa Dumarin mukana on jälleen lautamiehinä Spuget -yhtyeensä. Sitä odotellessa voi viritellä Yle Areenasta Timanttinen keikka: Dumari & Spuget -tallenteen.

Tuomari Nurmio: Helvetin ja Taivaan välissä, Tampere-talo Pieni Sali, keskiviikko 21.11.2018

Teksti ja kuva Ville Laine

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Keikka-arvio: Michael Monroe sähköisti Tampere-talon, katso vauhdikkaat kuvat29.10.2018 20.19
Keikka-arvio: Sielukas ilta Honey B & T-Bonesin seurassa Tampere-talossa28.10.2018 16.39
Keikka-arvio: Von Hertzen Brothers lunasti odotukset Olympian illassa, myös Ratikka nousi puheenaiheeksi – Katso hienot kuvat!13.10.2018 15.36

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat