Paikalliset

Teatteriarvio: Eilisessä ensi-illassa pureuduttiin lapsettomuuteen

TEATTERIARVIO Tampereen Teatterin Sylityksin on tragikoominen kuvaus parista, joka haluaa yli kaiken lasta ja toisesta, jolle parkuvat jälkeläiset ovat kauhistus.

Uuspari Teemu ja Kaisa (Ville Majamaa ja Pia Piltz) ja lapsia haluava avopari Mirja ja Martti (Eeva Hakulinen ja Martti Manninen) kokevat kauhun hetkiä lentomatkalla, mutta kohtaus on äärimmäisen hauska.

Heikki Järvinen

Joka viides hedelmällisessä iässä oleva pariskunta kokee Suomessa tahattoman lapsettomuuden. Ongelma on siis varsin yleinen ja siitä kärsiville todella kipeä asia.

Sylityksin-näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen ehti itsekin haluta lasta monta vuotta ja sai poikansa vasta nelikymppisenä. Nyt 7-vuotias Kyösti on reipas miehenalku ja äidin silmäterä.

Lapsettomuus vie parit usein ylivoimaisilta tuntuviin kokemuksiin. Pettymykset kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen ajavat raskaisiin hoitoihin. Näytelmän pariskunta on niiden lisäksi ehtinyt kokeilla niin akupunktiota, homeopatiaa, kohtuhierontaa, lymfaa, reikihoitoa, shiatsua kuin hypnoosiakin. Lapsen saamisen halu alkaa täyttää koko elämän ja voi lopulta olla ainoa liiton koossapitävä voima.

Vain lapsettomuuden kokenut tietää millaista on, kun ei saa tuntea pientä tuhisevaa kääröä sylissään, seurata hänen kasvuaan. Äitiyden ja isyyden menettäneet jäävät myös vaille isovanhemmuutta.

Lyytikäinen on saanut ohjattavakseen ryhmän, joka tekee loistavaa näyttelijäntyötä.

Mirja (Eeva Hakulinen) ja Martti (Martti Manninen) haluavat lasta kuumeisesti. Mirjalle se on lähes pakkomielle, joka täyttää hänen ajatuksensa. Joogaava avomies tukee häntä kaikin keinoin, mutta usko on häneltäkin loppua. Traagisista tilanteista Lyytikäinen osaa löytää komiikkaa, mikä tekee raskaan aiheen käsittelystä helpompaa.

Mirjan paras ystävä Kaisa (Pia Piltz) löytää etelän matkalta miehen, villin ja vapaan insinööriksi opiskelevan Teemun (Ville Majamaa). Porukan lentomatka kotiin on herkullista katsottavaa: Majamaan revittely pikkulasten parkuessa on virtuoosinen. Selväksi tulee, että Teemu ja Kaisa eivät voi lapsia sietää – ne kirkuvat ja haisevat. Menisivät Nokian Edeniin ja pysyisivät pois lentokoneista. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Myös synnytyskohtaus on hykerryttävän hauska puhallettavine altaineen, musiikkeineen ja seinälle kiinnitettyine kukan kuvineen.

Synnytysosaston siivooja Alma (Kirsimarja Järvinen) on yksi lapsettomaksi jääneistä. Hän on lapsen kaipuussaan tehnyt äärettömän teon, mutta osannut jatkaa elämäänsä yksinäisenä. Varamummoudesta hän saa yllättäen uutta sisältöä.

Elisa Piispasen yksinhuoltajaäiti on näytelmän traagisin hahmo. Yhden yön suhteesta syntynyt poika on toivottu, mutta äiti ei jaksa jatkuvaa valvomista ja yöllisiä itkuja. Itse olisin jättänyt tämän roolihenkilön kokonaan pois; hän ansaitsisi aivan oman näytelmänsä. Piispanen tekee todella vahvan työn, mutta kokonaisuudessa se tuntuu raskaalta, vaikka on juonen kannalta tärkeä.

Elina Rintalan lapsettomuusklinikan lääkäri on kuin kiusaksi itse raskaana. Rintala nähdään myös topakkana kätilönä ja neuvolantätinä.

Loppukohtauksen sitoo kokoon ihastuttavan valoisa Samuel, etelä-afrikkalainen adoptiolapsi.

Marjatta Kuivaston lavastussuunnitelma muuntuu nerokkaasti lentokoneesta synnytysosastoksi ja kodeiksi.

Sylityksin

Käsikirjoitus ja ohjaus Anna-Elina Lyytikäinen

Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto

Pukusuunnittelu Mari Pajula

Valosuunnittelu Mika Hiltunen

Äänisuunnittelu Jan- Mikael Träskelin ja Jouni Koskinen

Rooleissa Eeva Hakulinen, Martti Manninen, Pia Piltz, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Kirsimarja Järvinen, Elina Rintala, Sanele Salo/ David Issa

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat