Paikalliset

Keikka-arvio: Kalle Aholaa seurasi vain kourallinen yleisöä Tampereen illassa

Kalle Ahola joutui esiintymään pienelle yleisömäärälle Tampereella.

Ville Laine

Jo seitsemännen sooloalbuminsa julkaisuun valmistautuva Kalle Ahola saapui Tampereelle Tullikamarin Klubin keskiviikkoiltaan. Luvassa oli ensi kuun alussa ilmestyvän albumin kappaleiden maailman ensi-ilta. Tulevan, ensi kuulemalta elämänmakuisen, albumin nimi on Valo jota hengitän.

Huonoin puoli keskiviikon keikassa oli, että yleisö oli löytänyt luvattoman huonosti paikan päälle. Parhain puoli oli kuitenkin se, että Ahola yhtyeineen antoi paikalle saapuneille ihmisille kaikkensa. Tiedä sitten johtuiko yleisökato keskellä viikkoa olevasta ajankohdasta, Aholan useamman vuoden hiljaiselosta vai levyn julkaisun venymisestä. Karismallaan Ahola ja yhtye kannattelivat kuitenkin illan maaliinsa.

Alkuosa keikasta oli pyhitetty uuden albumin kappaleille, joita kuultiinkin seitsemän kappaleen edestä. Kappaleiden välit Ahola täytti tarinoilla kappaleiden ja koko levyn syntyhistoriasta. Luonnollisesti suurimman osan kappaleista ollessa vielä yleisölle tuntemattomia, ilta lähti siltä osin rauhallisesti käyntiin.

Itselleni eniten uusista kappaleista aukesi Lintumies, johtuen osaksi siitä, että siihen oli jo singlekappaleena ehtinyt tutustua. Albumin kappaleet on kirjoitettu Teneriffan auringon alla ja Lintumies kappaleen Ahola omisti Kake nimiselle kanarialinnulle, joka kuuleman mukaan oli paikallisen kylän päällikkö. Myös levyn päätöskappale, Sahara nimeltään, soi yhtyeen käsittelyssä komeasti.

Uuden albumin kappaleiden jälkeen siirryttiin tutumpien kappaleiden pariin, kun alkoi keikan Arto Melleri-osuus. Ahola julkaisi vuosikymmenen alussa Pääkallolipun Alla albumin, jonka kappaleet on tehty Mellerin runoihin. Reteä Puukkobulevardi aloitti osuuden jatkuen Romua Rakkauden Valtatiellä kautta Kissan Yhdeksän
Henkeä -kappaleeseen. Viimeksi mainittu oli kuulemma Aholan silloisen Pommi-kissan mielikappale. Tämä johtui hänen mukaansa ehkä siitä, että siinä mainitaan monta kertaa sana kissa tai sitten siinä on vaan hyvä svengi. Ainakin Klubilla yhtye puhalsi kappaleeseen hyvän svengin, joten veikkaan jälkimmäistä.

Setin loppuun Ahola oli säästänyt myös kaksi Don Huonot kappaletta Sininen Yö ja Sydänpuu. Näitä hänen aikaisemman yhtyeensä kappaleita tuskin kukaan vuosituhannen vaihteessa suomirokkia kuunnellut on onnistunut välttämään. Sydänpuun päätteeksi esiteltiin illan yhtye, joka koostui nokkamiehensä lisäksi Arttu Takalosta vibrafonissa, Kalle Chydeniuksesta bassossa, Mikko Kaakkurinniemestä rummuissa sekä Varre Vartiaisesta kitarassa.

Kahden kappaleen encore-osuudessa kuultiin ensin Aholan ensimmäiseltä sooloalbumilta Leijat Helsingin Yllä, joka nousi koko illan suosikikseni. Lopetuksena illalle toimi hyvän mielen kappale Kävelen Vaan.

Kuten sanottua yleisöä oli paikalle tullut ainoastaan kourallinen, mutta voi vain ihailla esiintyjien asennetta viedä ilta loppuun. Toivon mukaan uuden levyn julkaisu saa ihmiset jalkautumaan keikoille ja väki saapuu runsaslukuisesti paikalle, kun Tammerfestien aikaan yhtye on mahdollista seuraavaksi Tampereella katsastaa. Tämän illan perusteelle voi antaa vahvan suosituksen saapua silloin paikalle.

Jo seitsemännen sooloalbuminsa julkaisuun valmistautuva Kalle Ahola saapui Tampereelle Tullikamarin Klubin keskiviikkoiltaan. Luvassa oli ensi kuun alussa ilmestyvän albumin kappaleiden maailman ensi-ilta. Tulevan, ensi kuulemalta elämänmakuisen, albumin nimi on Valo jota hengitän.

Huonoin puoli keskiviikon keikassa oli, että yleisö oli löytänyt luvattoman huonosti paikan päälle. Parhain puoli oli kuitenkin se, että Ahola yhtyeineen antoi paikalle saapuneille ihmisille kaikkensa. Tiedä sitten johtuiko yleisökato keskellä viikkoa olevasta ajankohdasta, Aholan useamman vuoden hiljaiselosta vai levyn julkaisun venymisestä. Karismallaan Ahola ja yhtye kannattelivat kuitenkin illan maaliinsa.

Alkuosa keikasta oli pyhitetty uuden albumin kappaleille, joita kuultiinkin seitsemän kappaleen edestä. Kappaleiden välit Ahola täytti tarinoilla kappaleiden ja koko levyn syntyhistoriasta. Luonnollisesti suurimman osan kappaleista ollessa vielä yleisölle tuntemattomia, ilta lähti siltä osin rauhallisesti käyntiin.

Itselleni eniten uusista kappaleista aukesi Lintumies, johtuen osaksi siitä, että siihen oli jo singlekappaleena ehtinyt tutustua. Albumin kappaleet on kirjoitettu Teneriffan auringon alla ja Lintumies-kappaleen Ahola omisti Kake-nimiselle kanarialinnulle, joka kuuleman mukaan oli paikallisen kylän päällikkö. Myös levyn päätöskappale, Sahara nimeltään, soi yhtyeen käsittelyssä komeasti.

Uuden albumin kappaleiden jälkeen siirryttiin tutumpien kappaleiden pariin, kun alkoi keikan Arto Melleri-osuus. Ahola julkaisi vuosikymmenen alussa Pääkallolipun Alla albumin, jonka kappaleet on tehty Mellerin runoihin. Reteä Puukkobulevardi aloitti osuuden jatkuen Romua Rakkauden Valtatiellä kautta Kissan Yhdeksän Henkeä kappaleeseen. Viimeksi mainittu oli kuulemma Aholan silloisen Pommi-kissan mielikappale. Tämä johtui hänen mukaansa ehkä siitä, että siinä mainitaan monta kertaa sana kissa tai sitten siinä on vaan hyvä svengi. Ainakin Klubilla yhtye puhalsi kappaleeseen hyvän svengin, joten veikkaan jälkimmäistä.

Setin loppuun Ahola oli säästänyt myös kaksi Don Huonot kappaletta Sininen Yö ja Sydänpuu. Näitä hänen aikaisemman yhtyeensä kappaleita tuskin kukaan vuosituhannen vaihteessa suomirokkia kuunnellut on onnistunut välttämään. Sydänpuun päätteeksi esiteltiin illan yhtye, joka koostui nokkamiehensä lisäksi Arttu Takalosta vibrafonissa, Kalle Chydeniuksesta bassossa, Mikko Kaakkurinniemestä rummuissa sekä Varre Vartiaisesta kitarassa.

Kahden kappaleen encore-osuudessa kuultiin ensin Aholan ensimmäiseltä sooloalbumilta Leijat Helsingin Yllä, joka nousi koko illan suosikikseni. Lopetuksena illalle toimi hyvän mielen kappale Kävelen Vaan.

Kuten sanottua yleisöä oli paikalle tullut ainoastaan kourallinen, mutta voi vain ihailla esiintyjien asennetta viedä ilta loppuun. Toivon mukaan uuden levyn julkaisu saa ihmiset jalkautumaan keikoille ja väki saapuu runsaslukuisesti paikalle, kun Tammerfestien aikaan yhtye on mahdollista seuraavaksi Tampereella katsastaa. Tämän illan perusteella voi antaa vahvan suosituksen saapua silloin paikalle.

Teksti ja kuva: Ville Laine

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat