Paikalliset

Arvio Tampereen suuroopperasta: "Kansainvälistä tasoa"

ARVIO Veljeni vartija -oopperassa vuoden 1918 tapahtumat saavat huikean tulkinnan.

Rauhanaatteen kannattaja lukkari Johannes Rossi(Juha Kotilainen, oik.) kokee syvän pettymyksen vuonna 1918: poika Eemil (Ville Rusanen) valitsee valkoiset ja tytär Amanda (Tuuli Takala) punaiset. Taloudenhoitaja Rauha Valkonen (Päivi Nisula) todistaa dramaattisia tapahtumia.

Petri Nuutinen

Veljeni vartija -oopperaa on valmisteltu vuosikausia. Odottaminen kannatti: Tampere-talon lavalla nähdään nyt suomalaisen oopperataiteen ykkösluokkaa. Voisi veikata tästä tulevan klassikon Punaisen viivan rinnalle.

Uusi ooppera on ensimmäinen Tampereesta tehty, täällähän käytiin kiivaimmat taistelut. Myös tekijät ovat pitkälti tamperelaislähtöisiä. Säveltäjä Olli Kortekangas on piispa Paavo Kortekankaan poika, Tuomas Parkkinen seuraa isänsä Tapio Parkkisen jalanjäljissä käsikirjoittajana ja ohjaajana. Lavastaja Kati Lukka on kasvanut Pekka Lukan teatteriperheessä.

Tuomas Parkkisen libretto vaikutti ensi lukemalta hieman epätasaiselta, mutta ensi-illassa se toimi hyvin. Yhteistyö Olli Kortekankaan kanssa oli hedelmällistä, ja säveltäjä käytti eri tyylilajeja aina perinteisistä aarioista jazzahtaviin rytmeihin.

Veljeni vartija ei ole punaisten eikä valkoisten puolella. Ytimessä on lukkari Johannes Rossin pasifistinen aate. Juha Kotilaisen upeasti tulkitsemassa aariassa ”...Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Joka luodein oikeutta perää, luodit myös rinnastaan kerää. Sillä hetkellä, kun laukaiset, oman hautasi aukaiset. Vain aseeton mies on vapaa...” tiivistyy se, mitä sodista pitäisi oppia.

Oopperan ehdoton tähti on Tuuli Takala Amanda Rossin roolissa. Takalan sopraano soi huikean vaivattomasti ja hän on taitava näyttelijä. Takalan ja Erica Backin tulisen Serafinan yhdessä laulama Oletko koskaan rakastanut on yksi oopperan kauniita suvantokohtia.

Ville Rusanen on Eemil Rossina valinnut puolensa valkoisten joukossa, Amanda haluaa taistella punaisten puolella paremman maailman puolesta. Isän puolueeton rauhanaate ei ole iskostunut lapsiin. Kun he tapaavat toisensa sodan melskeissä, Eemil nostaa aseensa. Yhdessä laulettu Silmänräpäys on oopperan lyyrisimpiä.

Tuomas Katajalan tenori soi jylisevänä niin Amandalle kuin Serafinalle. Kokenut Päivi Nisula onnistuu Johanneksen kotiapulaisena tuomaan oopperaan hauskuuttakin. Suvi Väyrynen hurmaa housuroolissa kuolemattomana Onni Kontiona. Hanna Weitzin agitaattorin rooli jäi Virpi Räisäseltä äänellisesti hieman valjuksi tulkinnaksi. Sairastuneen Tuomas Pursion roolissa oli ensi-illassa pikapaikkaus: Tuomas Parkkinen oli itse lavalla ja orkesterimontussa lauloi Kristjan Mojsnik.

Kati Lukan upea lavastus huipentui tuttuun kirkkoon, jossa pojat kannattelivat kukkaköynnöksiä ja takana loisti pyöreä ikkuna. Kuorojen koskettava ”Emme näe enää punaista miestä, emme huomaa valkeaa. Me näemme vain mustaa, mustaa. Silmänkantamattomiin” huipensi kohtauksen. Ville Syrjän valosuunnittelu hämmästytti taidokkuudellaan.

Katariina Fleming

Veljeni vartija

Sävellys Olli Kortekangas

Libretto Tuomas Parkkinen

Musiikinjohto Santtu- Matias Rouvali

Ohjaus Tuomas Parkkinen

Lavastus Kati Lukka

Puvut Tarja Simone

Valosuunnittelu Ville Syrjä

Koreografi Osku Heiskanen

Kuorokapellimestari Heikki Liimola

Solistit Tuuli Takala, Ville Rusanen, Tuomas Katajala, Juha Kotilainen, Päivi Nisula, Erika Back, Virpi Räisänen, Suvi Väyrynen

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat