Kulttuuri

Finlandia-ehdokkaina pelkkiä naisia – Lue perustelut

FInlandia-palkintoehdokkaina ovat tänä vuonna Eeva-Kaarina Aronen, Kristina Carlson, Laura Gustafsson, Laila Hirvisaari, Rosa Liksom ja Jenni Linturi.

Jukka Hämäläinen

Kuuden naiskirjailijan teokset seuloutuivat 130 ehdokkaan joukosta loppusuoralle, Finlandia-palkinnon valintalautakunta sai työnsä valmiiksi.

Ehdolla Suomen tunnetuimman kirjallisuuspalkinnon saajiksi ovat Eeva-Kaarina Arosen Kallorumpu, Kristina Carlsonin William N. päiväkirja, Laura Gustafssonin Huorasatu, Laila Hirvisaaren Minä, Katariina, Rosa Liksomin Hytti nro 6 ja Jenni Linturin Isänmaan tähden.

Teatterinjohtaja Pekka Milonoff päättää joulukuussa, kuka palkinnon saa. Palkinnon suuruus on 30 000 euroa.

– Tänä vuonna kymmenissä romaaneissa isä on hukassa, jätetty tai jättänyt perheensä, sodassa tai sitten kerrassaan kuollut, luonnehti Finlandia-lautakunnan puheenjohtajan Hannu Marttila vuoden kirjasatoa palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuudessa

Tämä kirjavuosi muistetaan Marttilan mukaan Suomen viime sotia käsittelevän kaunokirjallisuuden sukupolven- ja myös sukupuolenvaihdoksesta.

– Nuoret naiskirjailijat kirjoittavat sodasta luultavasti monipuolisemmin kuin siitä on Suomessa ennen kirjoitettu. Viime vuosien tietokirjallisuudestakin voi päätellä, että kotirintaman ponnistukset ja vaikeudet on alettu entistä luontevammin tunnustaa osaksi yhteistä selviytymistaistelua, ja toisaalta sodan vähemmän sankarilliset, myös häpeälliset ja rikolliset ilmiöt on kelpuutettu tutkimuskohteeksi. Ehkä on aika unohtaa vanha fraasi, että on kirjallisuutta ja naiskirjallisuutta, Marttila arvioi.

PERUSTELUT:

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (Teos)

"Luulitko, että tiesit kaiken elämästä marsalkka Mannerheimin kodissa?", huutaa ainutkertaisen elokuvan mainosjuliste. Tämän elokuvan tekeminen on Kallorummun punainen lanka. Lukijaa kuljetetaan Kaivopuiston talossa seurapiiri-illallisilta palvelusväen arkeen, ja läsnä on kuuluisan vuokralaisen lisäksi aina talon salaperäinen asukki, jonka tarina kehittyy jännittävästi auki romaanin edetessä. Myös isänsä varjossa kasvanut Sophie-tytär on mukana, sivullisena ja vieraantuneena pummaamassa isältään rahaa elämään pieniin menoihin, ja kutsuilla kohdataan loistava laulajadiiva Aulikki Rautawaara. Marraskuiseen päivään 1935 tarkentuva romaani laajenee oivaltavaksi aikakauden kuvaksi. Moni asia talossa ja Helsingissä ei ole aivan sitä miltä näyttää, ja miehen ja naisen kalloista yhdistetyllä tiibetiläisellä rummulla on oma tärkeä roolinsa tässä tarinassa.

Kristina Carlson: William N. päiväkirja (Otava)

Kristina Carlsonin päiväkirjaromaani omalaatuisen jäkälätutkija William Nylanderin viimeisistä vuosista on ällistyttävä ja pisteliään hauska sukellus vanhan, katkeran ja jääräpäisen tiedemiehen maailmaan. Pariisissa lähes erakkona jo kolmekymmentä vuotta eläneen tiedemiehen elämänpiiri on ahdas, ystäviä ei juuri ole, rahasta on pulaa ja ravinto niukkaa. Silti William N. päiväkirja on täynnä pieniä kauneuden kokemuksia ja teräviä havaintoja yhteiskunnasta ja ympäristön eläjistä. William sanoo, Carlsonin suulla, ajattelevansa itseään joskus taiteilijana, jota ei ymmärretä omana elinaikanaan, jonka teosten todellisen arvon vasta jälkimaailma tajuaa. Carlsonin romaanin myötä William Nylander nousee kuin yhdeksi suomalaisen taiteen kultakauden Pariisin kävijäksi.

Laura Gustafsson: Huorasatu (Into)

Naisen esihistoria ja patriarkaatin komeimmat kukat Aatamista nykytoimiston valkokaulustyöläisiin naurattavat, itkettävät ja kauhistuttavat lukijaa Olympokselta nykyaikaan astuneiden jumalten hengästyttävässä kyydissä. Välillä lennähdetään vainajien valtakuntaan - lähtöportilla lukee tietysti HEL - ja toisaalla tavallisten kuolevaisten työvoiman vuokraustoimisto Pimp&Pimp mainostaa itseään monimielisesti "pitkän perinteen vaalijaksi". Laura Gustafssonin hurjalla palolla taidokkaasti kirjoittama esikoisromaani on tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu, lyhyempi vain, ja henkeä riittää loppuun asti. Gustafsson visioi vielä täydellisen maailmankin: bordelleista tehdään maatalouspuoteja. Lukutaitoisten naisten määrä nostetaan sataan prosenttiin. Kivuton synnytys ja miesten e-pilleri keksitään. Ja joku löytää ihan oikeasti täydellisen miehen.

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava)

Historiallisten romaanisarjojen kirjoittajana valtavan tietomäärän ja paikallistuntemuksen hankkinut Laila Hirvisaari on kirjoittanut uransa kunnianhimoisimman ja ehkä myös henkilökohtaisimman teoksen. Kuvatessaan Venäjän juonittelevaan hoviin miltei lapsena kihlatun saksalaisen prinsessan raskaita vuosia epäluuloisen ja tasapainottoman anopin tyrannoimana, paikoin karmeissa oloissa ja hengenvaarassa kirjailija lainaa muistelijan äänen vuosikymmeniä vanhemmalle Katariinalle, jonka tekemisiä ja tekemättä jättämisiä luotetuin ystävä kommentoi. Viimeisen sanan saa kuitenkin aina Katariina itse, nainen joka otti elämänsä omiin käsiin ja nousi Venäjän yksinvaltiaaksi. Rakenne toimii mestarillisesti. Minä, Katariina on suomalaisen historiallisen romaanin huippuja.

Rosa Liksom: Hytti nro 6 (WSOY)

Rosa Liksomin romaania lukiessa tuntuu kuin kohtaisi kirjallisuuden paljaimmillaan, vastasyntyneenä ja ensi huutoon valmistautuvana. Hytti nro 6:n kieli on ylittämättömän taitavaa, täsmällistä, kuvallista ja yllättävää kuin Isaak Babelin ja muiden Venäjän ensimmäisten vallankumousvuosien avantgardistikirjailijoiden. Neuvostokevääseen 1986 ajoittuva kertomus kuljettaa kahta toisilleen tuntematonta matkustajaa, suomalaista opiskelijatyttöä ja nelikymppistä venäläistä machoa ja murhamiestä samassa hytissä Moskovasta halki Siperian ja lopulta Ulan Batorin kautta Mongolian vuorille. Polveileva matka on mahdollista nähdä myös vapautumisrituaalina, elämän kullekin tarjoamien vaihtoehtojen kuormittamana harhailuna muistojen ja pelon ahdistavista lokeroista avaran taivaan alle, sinuiksi itsensä kanssa. "Kuolleen taivaanrannan takana on aina elämää.

Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Teos)

Jenni Linturin esikoisromaani pohtii elämää ja kuolemaa, ja niiden väliin jäävää syyllisyyttä. Vapaaehtoisena suomalaiseen SS-pataljoonaan lähtenyt, nyt kahdeksankymppinen ja dementoitunut Antti Vallas selaa muistojaan, joissa menneisyys ja nykyhetki, sotatoverit ja perheenjäsenet sekoittuvat hämmentäväksi kaaokseksi. Suomeen jääneen Kaarlo-serkun pikkusieluinen elämä on terävä vastakohta syyllisyyden repimän Antin kohtalolle. Linturi kirjaa Antin Kaukasuksella näkemät ja tekemät julmuudet autenttisen oloisina päiväkirjamerkintöinä; sodanjälkeinen elämä Helsingissä, kesken jääneet opinnot ja avioliitto Leilan kanssa avaavat lukijalle näkökulman elämänotteensa menettäneen miehen ja tulevaisuuteen katsovan naisen arkeen. Isänmaan tähden on vähäeleinen ja syvällinen romaani. Se ei mässäile sodan raakuuksilla vaan pakottaa miettimään mitä elämästä jää käteen. Kaarlon kädestä järven pohjaan vajoava Antin muistikirja vie lopullisesti mukanaan menneisyyden salat.

Aiemmin palkittuja

2010 Mikko Rimminen: Nenäpäivä

2009 Antti Hyry: Uuni

2008 Sofi Oksanen: Puhdistus

2007 Hannu Väisänen: Toiset kengät

2006 Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

2005 Bo Carpelan: Kesän varjot

2004 Helena Sinervo: Runoilijan talossa

2003 Pirkko Saisio: Punainen erokirja

2002 Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie

2001 Hannu Raittila: Canal Grande

2000 Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat