Ilmari joutui 18-vuotiaana rintamalle: ”En ole nähnyt sodasta painajaisia”

Ilmari Halinen on saanut synnyinlahjaksi iloisen ja optimistisen luonteen. Raskaat sotamuistot eivät ole koskaan tulleet uniin saakka.

Katariina Fleming

HENKILÖ Aikaa lähtöön annettiin viisi päivää. 95-vuotiasta ylöjärveläistä rankat etulinjakokemuksetkaan eivät ole vaivanneet.

Yksi itsenäisyyspäivän juhlituista sankareista löytyy Ylöjärveltä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Savolaislähtöinen Ilmari Halinen vietti lapsuuttaan ja nuoruuttaan Taipalsaarella, kävi alakoulun Joroisissa ja yläkoulun Sulkavalla. Aika oli köyhää ja pienessä mökissä ikkunat jäätyivät yöllä umpeen ja kahvivesikin piti hakata jäistä. Äiti oli lasten kanssa kotona, isä teki metsätöitä.

Töihin Ilmarikin meni jo varhain – oli 16-vuotiaana kaatomiehenä metsän hakkuussa. Pojannöösit saivat pomolta kiitosta.

Nuoruus loppui lyhyeen, kun jatkosota alkoi 25.6.1941. Ilmari joutui lähtemään Taipalsaarelta nopeasti Hämeenlinnaan panssarintorjuntakoulutukseen.

– Sodassa sain siirron konekiväärikomppaniaan, ja kun etulinjassa oli liian vähän miehiä, minut laitettiin sinne. Se oli paha paikka ja monet menettivät hermonsa. Loppuvaiheessa olin ryhmänjohtajana.

Vaikka sota-aika oli sekä fyysisesti että henkisesti raskasta, Halinen selvisi siitä.

– En saanut sodasta traumoja enkä ole koskaan nähnyt edes painajaisia. Minulla on sellainen luonne, että, kun joku asia on käsitelty ja loppu, se ei enää vaivaa.

Optimistinen luonne onkin Ilmari Halisella synnyinlahja. Nauru on herkässä ja mieli iloinen. Hän on myös pysynyt ikäänsä nähden terveenä: ulkona on kaverina keppi, mutta sisällä kävely käy reippaasti. Oven pielessä odottaa uusi kulkupeli, 100-vuotiaan Suomen kaikille veteraaneille lahjoittama Manu-rollaattori.

– Onhan se liukkaalla kelillä tukevampi kuin keppi, tuumii mies.

Makuuhuoneen nurkassa olevaa kuntopyörää Halinen kiittää kunnostaan.

– En taitaisi ilman sitä enää näin kävellä.

Muutenkin veteraani liikkuu paljon: käy läheisessä Tiuraniemen vanhainkodissa syömässä ja hakee viikonlopun ruoat kaupasta.

Ilmari Halisen koti on kodikas ja kaunis. Hän on itse tehnyt kaikki tyylihuonekalut. Mies kertoo viihtyvänsä kotona hyvin eikä tunne itseään yksinäiseksi.

– Jäin leskeksi jo 20 vuotta sitten, kun vaimoni Kati kuoli aivoinfarktiin. Uutta emäntää en ole kaivannut, näin on ollut hyvä.

Uuden Tuntemattoman sotilaan Halinen kävi katsomassa heti tuoreeltaan.

– Kyllä se aika todentuntuisen kuvan sodasta antoi. Tapa tai tule tapetuksi, se oli silloin raaka totuus, toteaa veteraani.

– Kiitollinen saan hyvästä elämästä olla, kun täyteen tulee jo 95 vuotta. Sisareni eli 101-vuotiaaksi – siihen on vielä matkaa.

Ilmari Halinen

Syntyi 17.12.1922 Juvalla.

Vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Savossa.

Joutui jatkosotaan vain 18-vuotiaana.

Sodan jälkeen metsätöissä ja Kuusamossa rajavartiolaitoksella.

Vaimo Kati löytyi Kuusamosta.

Muuttivat Joroisiin, jossa puusepän töissä vuoden

Tampereelle vuonna 1949 vuokralle Kaukajärven kartanoon.

Omaan taloon Siivikkalaan vuonna 1958.

Työura Tampereella konepuuseppänä: Höyrypuuseppä Oy, Puuleima Oy ja Puutyö Ura Oy.

Jäi leskeksi 20 vuotta sitten.

Muutto uuteen rivitalo-osakkeeseen Ylöjärvelle vuonna 2005, jossa asuu yksin.

Tytär Asta, kaksi lapsenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi.

Written by:

Ota yhteyttä