Vapaa-aika

Keikka-arvio: Niskalaukaus teki paluun Tampereelle jykevästi

Nils Ursin ja Timo Rautiainen esiintyivät antaumuksella lauantaina Pakkahuoneella.

Ville Laine

Tänä vuonna yllättäen paluun tehnyt Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus aiheutti heti ensisinglellään Suomi satavuotta hämmennystä joissain piireissä, kun yhtyeessä vallitseva tukkamuoti oli tulkittu aiemmin väärään aatesuuntaan.

Tietysti voi ihmetellä, eikö ennen oltu kuunneltu sanoituksia, sillä ainahan Timolla yhtyeineen on ollut sanottavaa. Kuten maestro itse välispiikissään totesi ennen kyseistä kappaletta:

– Suomi on hieno maa. Täällä saa sanoa, mitä haluaa, joka ei ole itsestäänselvyys tämän päivän maailmassa.

Tämä on surullista mutta aivan totta.

Pakkahuoneen lauantai-illassa aloitti kuitenkin Ritva Nero. Yhtye soittaa omien sanojensa mukaan partyfolkmetallia ilman kitaroita. Yhtyeen soittimina olivatkin muun muassa sopraanosaksofoni, säkkipilli ja avainviulu. Mielenkiintoisen äänimaiseman yhtye saikin tuotettua hyvällä groovella puolen tunnin instrumentaalisetilleen.

Esikuvansa tapaan mustiin pukeutunut metallikansa oli tullut kuitenkin paikalle Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen takia. Yhdeksältä ämyreistä kajahtikin intron jälkeen tuoreen albumin kappale Väärät Profeetat. Tutut eleet lavaesiintymisessä olivat yhtyeellä tallessa. Aivan kuin eivät olisi välissä pois olleetkaan. Tutusti nyrkit takoivat ilmaa ja tukat heiluivat. Tai ainakin kitaristi Jarkko Petosalmella heilui, muilla yhtyeen jäsenillä kun tuota tukkaa ei päässä ole.

Alkuun yhtyeen keulakuva Timo Rautiainen kysyi yleisöltä, että ”mitä tamperelaiselle hiihtokansalle kuuluu”. Seuranneen kovaäänisen vastauksen perusteella kuului ilmeisen hyvää ja vielä parempaa kuului, kun seuraavaksi ilmoille pääsi takavuosien suosikki Kova Maa. Tätä seurasikin hittiputki, joka sisälsi kappaleet Elegia, Rekkamies, Venäjän Orvot ja Itku Pitkästä Ilosta.

Vaikka yhtyeellä riittääkin kestosuosikkeja, niin ilahduttavan paljon kuultiin kappaleita tuoreelta Lauluja Suomesta -albumilta. Seuraavaksi kuultiinkin aiemmin mainittu Suomi Sata Vuotta sekä Pitkän Kaavan Mukaan. Hyvin yleisö oli mukana myös tuoreemmissakin kappaleissa ja tunnelma oli silmämääräisesti reippaasti yli puolillaan olevassa Pakkahuoneessa katossa.

Seuraavaksi kuultiin vuodelta 2004 kappale nimeltä Taakka, jonka esittämisellä oli aivan erityinen merkitys, kappaleen sanoittajan eli Reidar Palmgrenin ollessa yleisössä. Seurasikin Timo Rautiaisen sanoin ”miesnäkökulmaa monen sadan kilon edestä”. Tästä jatkoi uuden albumin Kuilun Partaalla, jonka säe ”Parhaani yritin ja tein oman maalin” kuvaa melko tarkasti yhtyeen sanoitusten mielenmaisemaa. Syvissä alhoissa ajoittain vaellellaan.

Ilta jatkui sekoituksella sekä uusia että vanhoja kappaleita ja kuultiin muun muassa Nyt On Mies, jonka kertosäkeen basisti Nils Ursinin karjumaan ”Nyt on mies” -huutoon yleisö osallistui ihailtavan suurella antaumuksella.

Puolitoistatuntinen keikka päättyi kolmen kappaleen encore-osuuteen, jossa kuultiin Rajaton Rakkaus, Surupuku ja Viimeinen Päivä Taivaan. Yhtyeellä on aina ollut painavaa sanottavaa ja nyky-yhteiskunta ammentaa materiaalia valitettavan helposti uusiin kappaleisiin.

Vaikka soitto periaatteessa menee jopa duurissa, on sanoma melko melankolista arkirealismia ja ympäröivän maailman karu kuva. Tämä yhdistettynä tiukkaan metalliäänimaisemaan niin yhdistelmä on takuuvarma. Niin oli tänäänkin ja toivoa sopii, että yhtye palasi jäädäkseen.

Teksti ja kuva: Ville Laine

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Vapaa-aika

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat