Paikalliset

"Anteeksi tämä tunnepurkaus, on vain niin ikävä" – Neljä vuotta sitten kadonneesta Veikosta havainto Tampereelta

Sastamalasta kadonnut Veikko

Anniinan kotialbumi

Vaikka koiran katoamisesta on kulunut vuosia, se saattaa olla ajatuksissa päivittäin.

Näin on käynyt Anniinalle, jonka Veikko-koira katosi jo neljä vuotta sitten.

Sekarotuinen uroskoira Veikko katosi Pirkanmaan ja Satakunnan rajalla Sastamalan Kiikoisissa syksyllä 2013. Katoamishetkellä Veikko oli vajaan vuoden ikäinen.

Kun Veikko katosi, Anniina oli 13-vuotias. Hänellä osaomistuksessa ollut uroskoira lähti omille teilleen, kun se oli toisen omistajansa luona.

Veikon kadottua sen löytämiseksi tehtiin kaikki mahdollinen. Jonkin verran saatiin havaintoja ja Veikko oli nähty riistakamerassa.

Kesällä 2016 nettiin ilmestynyt kuvallinen talteenottoilmoitus Veikon näköisestä koirasta lujitti Anniinan sisällä kytevää toivoa Veikon löytymisestä.

Niin teki myös muutama viikko sitten tehty havainto Tampereelta aivan Veikon näköisestä koirasta. Havainnon teki henkilö, joka tuntee Veikon hyvin.

– Veikko on koko ajan lähelläni ja se on suojellut minua silloinkin, kun se on ollut poissa. Kaikista kurjimpina hetkinä olen katsonut Veikon kuvaa, joka sanoo minulle: "Olen tässä. Ei ole hätää. Suojelen sinua... ". Ehkä siksi olen selvinnyt tähänkin asti, vaikka pää onkin ollut välillä toista mieltä. Veikko on sydämessäni, eikä anna satuttaa minua, Ihan tosi, vakuuttaa Kokemuksella Karkurit.fi-kirjaan haastateltu Anniina.

– Anteeksi tämä tunnepurkaus, on vain niin ikävä. En vain voi unohtaa, Pieni (iso) lisäys vielä koiraani liittyen, vaikka jokainen tietää, että oma koira on se erityinen. Silti. Veikko pelasti minut. Itselläni oli ollut menetyksiä aivan liikaa ja samana päivänä, kun sain Veikon hoitooni kuukaudeksi, kuulin, että oli taas menetys. Olin rikki.

– Normaalisti Veikko saattoi vähän vetää hihnassa, kun sitä talutti, mutta sinä päivänä, kun talutin hänet mökillemme, ei Veikko vetänyt yhtään vaan kulki vieressäni. Sisälle päästyäni itkin vuolaasti. Veikko istui koko ajan sänkyni reunalla ja piti kuonoaan lähelläni. Ilman sitä, tuskin olisin tässä. Ihan oikeasti. Siksi haluan hänet takaisin.

Anniinan mukaan Veikko on fiksu, rakas ja suojeleva koira.

– Veljeni tykkäsi sukellella vedessä. Joka kerta Veikko meni auttamaan hänet ylös.. "pentupuruvaiheessa", jossa koira kävi lahkeisiin kiinni, ei Veikko koskaan tehnyt pienelle veljelleni niin. Isäkin ihmetteli sitä.

– Kaikki sanovat, että "Veikko oli vaan koira ja niitä riittää". Ei, Veikko oli enemmän, ilman häntä en olisi tässä. Veikko oli enemmän kuin koira.... Minun enkelini. On niin ikävä Luopuisin jopa kuulostani, jos vain saisin hänet takaisin. Hän on rakkain.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat