Puheenaihe

Upeat kuvat: Tällainen on sudesta polveutuva koirarotu – erottaisitko itse sudesta?

Puolitoistavuotias Sumu on ceskoslovensky vlcak -rotuinen narttu, jonka esivanhemmat ovat peräisin puoliksi koirasta, puoleksi sudesta. Rotu on Kennelliiton rekisteröimä.

Ben Melander

Kahden viime viikon aikana pääkaupunkiseudulla tehdyt susihavainnot ovat saaneet suomalaiset varuilleen. Varmoja ja epävarmoja havaintoja susista ja sudennäköisistä eläimistä on tehty ainakin Nurmijärvellä, Vantaalla ja Espoossa.

Suomessakin on muutamia ensisilmäyksellä sutta muistuttavia koirarotuja, joista ainakin saarloos wolfhond ja ceskoslovensky vlcak ovat syntyneet jalostuksen tuloksena schäferin ja suden risteymänä. 

Saarloos on saanut alkunsa 1920-luvulla Alankomaissa ja vlcak puolestaan 1950-luvun lopussa silloisessa Tšekkoslovakiassa.

Suomessa nämä koirarodut ovat vähitellen yleistyneet, sillä viimeisen kymmenen vuoden aikana saarlooseja on Kennelliiton tietojen mukaan rekisteröity yhteensä 170 ja vlcakeja parisensataa.

Porvoolaisella Anu Honkasella on kokemusta ceskoslovensky vlcakien kanssa toimimisesta. Honkanen on seurannut viimeaikaista susikeskustelua Suomessa kriittisellä mielellä.

Vlcakin rotuominaisuuksiin kuuluu suden tapaan jolkotteleva käynti. Rodulla on myös vahva saalistusvietti. (Kuva: Ben Melander) 

 

– Kyllä susipelko on minun mielestäni mennyt Suomessa ainakin osittain hysterian puolelle. Tuntuu vahvasti siltä, että minkä tahansa sutta vähänkään muistuttavan koiran näkeminen ohimennen iltapimeällä tulkitaan heti susihavainnoksi, Honkanen arvioi.

– Kyllä pääkaupunkiseudulla voi susiakin liikkua, mutta aivan varmasti monessa tapauksessa kyseessä on ollut koira.

Honkanen omistaa puolitoistavuotiaan Sumu-nartun, joka on rodultaan ceskoslovensky vlcak. Suomalaisten suhtautuminen sutta suuresti muistuttavaan koiraan on hänen mielestään kohentunut vuosi vuodelta.

– Vlcakeja näkyy nyt yhä useammin katukuvassa ja Suomessa on jo entistä enemmän rodun kasvattamiseen perehtyneitä. Nykyisin aika harva enää pelkää vlcakeja, Honkanen arvioi.

Hänen mukaansa kasvattajat ovat tunteneet vastuunsa ja kanta on Suomessa pysynyt suhteellisen pienenä. Moni Suomessa syntynyt vlcak päätyykin myöhemmin ulkomaille.

Vlcakilla on suden tapaan vahva metsästysvietti ja sen liikkeet ovat jolkottavampia kuin tavallisemmilla koiraroduilla. 

Tsekkoslovakiassa jalostettu vlcak on sitkeä rotu, jota käytetään muun muassa koiravalkakkoajossa. (Kuva: Ben Melander) 

 

– Se on hyvin sitkeä ja kestävä rotu, joten siitä saa hyvän käyttökoiran. Vlcakeja on käytetty esimerkiksi koirahiihtoa ja -valjakkoajoa varten, Honkanen muistuttaa.

Suden ja vlcakin jälkiä on luonnossa hyvin vaikea erottaa toisistaan. Honkanen on jopa testannut asiaa.

– Olen ottanut valokuvan oman koirani tassunjälkijonosta hangella ja lähettänyt kuvan sitten someen. Facebookissa useat ihmiset ovat pitäneet jälkiä "selvinä suden jälkinä". 

– Jopa asiantuntijoilla on vaikeuksia erottaa suden jäljet vlcakin jäljistä. Ja varsinkin silloin, kun kyseessä on jälkijono sulavalla keväthangella, tassunjäljet hyvin helposti laajenevat. Silloin tavallisen koirankin jäljet muistuttavat "suden" jälkiä, Honkanen muistuttaa.

Myös tamperelainen Timpa Vettenranta on parivuotiaan ceskoslovensky vlcakin omistaja ja on oppinut tuntemaan suden ja koiran risteymän tavat ja luonteenpiirteet.

Lumo-narttu on tuotu rodun alkuperämaasta, Tšekin Brnosta. 

Tunnistaisitko tämän tšekkiläisen vlcakin hämärässä sudeksi vai koiraksi? Rotua harrastava arvioi, että moni suomalainen on kuvitellut näkevänsä suden. (Kuva: Ben Melander) 

 

– Kyllä vlcakilla on selvästi sudenomaisia piirteitä, se muun muassa epäilee ja välttelee tuntemattomia ihmisiä. Tietenkin myös ulkomuoto muistuttaa hyvin paljon sutta, Vettenranta luonnehtii.

Lumo on kuitenkin hyvin lapsirakas ja huolehtii kuuliaisesti perheen taaperosta.

Vettenranta hillitsee innokkaimpia vlcakiin ihastuneita hankkimasta tämän rodun yksilöä kotiinsa suinpäin.

– Missään tapauksessa vlcakia ei tule ajatella normaalina koirana, sillä se on enemmän elämäntapa ja kumppani kuin koira, Vettenranta muistuttaa.

– Yksinkertaisesti vlcakia voi ehkä luonnehtia sanomalla, että siinä on kolmasosa kissaa. Se tulee ilman muuta ottaa huomioon koulutuksessa ja käyttäytymisen haasteissa.

Vettenrannan mukaan koirarodun ominaisuuksiin on syytä tutustua perinpohjaisesti – ja vasta sen jälkeen päättää, haluaako vlcakin omakseen.

– Eihän kukaan nyt suomenpystykorvaakaan ota kerrostaloon ja oleta, ettei se hauku siellä koskaan. 

Vlcakia on toisinaan verrattu kahlekuningas Houdiniin ja se vertaus pitääkin mainiosti paikkansa: koira auttaa itsensä miltei mihin tahansa ja sieltä pois.

– Lumo oli vain kolmen kuukauden ikäinen, kun se näki naapurissa asuvan koiran ja halusi leikkimään sen kanssa. Lumo avasi ensin verannan oven ja sitten lukossa olleen ulko-oven, että pääsi ulos, Vettenranta kertoo.

– Sen jälkeen opetimme koiralle, ettei se saa koskea oveen itse, vaikka saakin pihassa leikkiä vapaana kaverinsa kanssa.Ei ihme, etteivät ovet ja salvat vlcakia pidättelekään, sillä koirarodulla on luonnostaan äärimmäinen vapaudenkaipuu. 

Tamperelaisen Timpa Vettenrannan Lumo-narttu ihastuttaa komealla ulkonäöllään Pispalan maisemissa. Rodun koirat soveltuvat hyvin myös kaupunkiin. (Kuva: Timpa Vettenranta) 

 

– Kasvattajan viimeiset sanat Prahan lentokentällä olivat minulle, että "pidä se aina vapaana, kun vain ei ole välitöntä hengenvaaraa". Lumo kulkikin vapaana lähes kaikkialla ensimmäiset viisi kuukautta, jolloin pentua saa lain mukaan pitää irrallaan.

Nykyään vapaana ollessaan Lumo pysyttelee lähettyvillä nätisti, tämä kasvatustapa toimii Vettenrannan perheessä erittäin hyvin. 

Vettenranta muistuttaa, että vlcak eroaa koirasusista geeniperimänsä suhteen.

– Siinä missä koirasusi voi olla suden ja vaikkapa kultaisennoutajan sekoitus, jolla on sattumanvaraisia geenejä, vlcak on perimältään vakiintunut. Koirasusi ei ole rotu, mutta vlcak ja saarloos sen sijaan ovat virallisia rotuja.

Susikeskusteluun Vettenranta ottaa osaa muistuttamalla suomalaisille suden perimmäisestä käytöksestä.

– Meillä Suomessa susi on pelätty eläin, ja reviirilleen tulleen koiran se kyllä saattaa tappaa, sillä se kuuluu suden luonteeseen. Ei siitä kuitenkaan ihmisille ole käytännössä mitään vaaraa. Suomessa ei ole tapausta, jossa susi olisi ihmisen päälle käynyt – ellei Punahilkkaa lasketa, Vettenranta muistuttaa.

 

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat