Jocka Träskbäck: Unelmaduuniin vai oikeasti töihin?

Jocka Träskbäck

Anne Lahnajärvi

Somessa leviää Iltalehden artikkeli perheestä, jonka vanhemmat ovat työttömiä eikä 2 277 euron tukiraha riitä elämiseen. Monet ovat surkutelleet tilannetta, mutta vähintään yhtä suuri osa on tyrmistynyt, koska vanhemmat eivät näytä haluavan työelämään.

Äiti jätti opiskelut perheenlisäyksen myötä, eikä ole jatkanut opintojaan, vaikka yhteiskunta tarjoaa siihen mahdollisuuden. Isä on tehnyt kahdessa vuodessa 20 työhakemusta. Vajaan yhden kuukaudessa! Samaan aikaan hänen alallaan on huutava työvoimapula. Isä ei myöskään ottanut vastaan hänelle tarjottua työkokeilua kaupan kassalla.

Suomessa jokainen työtä aidosti haluava työkykyinen saa työtä. Aina. Monet elävät kuitenkin kuplassa, jossa halutaan suoraan unelmaduuniin, eivätkä niin sanotut paskaduunit ole kelvanneet enää aikoihin. Esimerkiksi siivoojat ovat yhä useammin ahkeria maahanmuuttajia.

Suomessa väitetään olevan 355 000 työtöntä työnhakijaa. Ei ole, koska vain osa työttömistä hakee työtä vakavissaan. Yhteiskunnan tuet tekevät työllistymisestä usein taloudellisesti huonon ratkaisun, sillä ilmankin tilille napsahtaa sievoinen summa rahaa kuukaudessa. Kotona kattoon syljeksiminen onkin monille taloudellisesti järkevä ratkaisu.

Aloitin itse työurani 14-vuotiaana lehtiä jakamalla ja kaupan kassalla. Jokaisen työpaikkani olen saanut menemällä paikan päälle ja kysymällä töitä sekä ottamalla vastaan mitä tahansa työtä. Tällä asenteella kukaan ei jää Suomessa työttömäksi.

Yhteiskunnan täytyy tukea hädänalaisia, mutta laiskuuden palkitseminen on kestämätöntä. Toivottavasti seuraava hallitus tekee työn tekemisestä taas kannattavaa. Esimerkkitarinan perheellä olisi varaa lapsensa harrastuksiin, jos vanhemmat menisivät töihin.

Jocka Träskbäck

Kirjoittaja on monessa mukana ollut poliittisesti sitoutumaton yrittäjä ja päätoimittaja, joka ei kuvia kumarra eikä mielipiteitään piilottele.

toimitus