Paikalliset

99 värväytyi Tampereelta – yksi on elossa 70 vuotta sitten Pyynikille palanneista

Veljesapu-Perinneyhdistys ry

Lasse Järvelin, 90, on viimeinen elossa oleva pirkanmaalainen, joka taisteli vapaaehtoisena saksalaisissa SS-Waffen-joukoissa Neuvostoliittoa vastaan.

– Jaa-a, mikäs sai lähtemään...

Hän miettii itsekin tovin, kun istahtaa alas Pyynikin kentän vaihtopenkille.

– Meillä oli saksalainen perhetuttu Franz Metzger Nokialla. Saksan kieli kiehtoi – samoin kulttuuri. Saksa oli pinnalla ja pidetty Talvisodan aikana. Välirauhan aikana Suomessa vieraili saksalaisia nuorisoryhmiä ja meiltähän lähti Tampereelta sellainen viiden poikaporukka, jonka värväsi Mauri Ahmavuori.

– Mentiin Helsinkiin lääkärintarkastuksiin. Yhtä kaveria piti vähän jelpata testeissä, kun hän oli värisokea.

– Ohje oli sellainen, että meidän piti esiintyä maataloustyöntekijöinä. Viittä suuremmassa porukassa emme saaneet liikkua.

– Saksaan lähdimme Vaasasta. Aluksen nimi oli Bahia Lauria. Se oli juuri tuonut Suomeen sotilaita ja aseita.

Suomi oli syksyllä 1940 sallinut saksalaisten sotilasjoukkojen kuljetukset Pohjanmaan satamien kautta Pohjois-Norjaan.

Kun Järvelin lähti oli helluntai 1941 ja hän oli vasta 18-vuotias.

– Matka vei mm. Stettinin kautta Itävallan Schönbrunniin, jossa suomalaiset saivat kuulla, että sota Saksan ja Neuvostoliiton välillä on syttynyt ja se johti myös Jatkosodan syttymiseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä 19.6.1941.

Järvelin kävi sotansa kaukana idässä. Sotaretki eteni Kaukasukselle aina Elbrus-vuorelle. Tuli haavoittuminenkin ja olisi pitänyt mennä Kislovotskiin sotasairaalaan, mutta kun se oli niin pieni juttu – vain sirpaleita käsiin – sairaalareissu jäi väliin.

– Tässä sitä olen nytkin, kuten näkyy.

Poliittinen SS teki hirmutekoja idässä, mutta näkikö Järvelin siviileihin kohdistuneita rikoksia?

– Juttu mitä ihmettelen edelleenkin. Mutta minun kohdalleni ei koskaan sattunut mitään, minkä voisin vahvistaa. Siksi ihmettelen.

– Ainoa oli tapaus Prahassa, kun junamme pysähtyi jollekin juutalaisten asuin- tai kokoamisalueelle. Pikkutytöt ja -pojat tulivat pyytämään leipää. Annoimme kaiken, minkä voimme.

Kun valtiojohto sai ”Panttipataljoonaksi” ristityn joukko-osaston takaisin Suomeen, sen vastaanottoparaati järjestettiin matalahkolla profiililla Tampereella ja Pyynikin kentällä.

– Rautatieasemalta marssimme Klassilliselle lyseolle ja siellä lotat huolsivat meitä. Sitten marssimme kaupungin halki Pyynikille.

Osa mieheistä lähetettiin sen jälkeen upseerikouluun Niinisaloon. Osa rintamalle. Järvelin sai Kuokkalassa uuden koulutuksen panssarintorjujaksi.

Harmittiko käydä vain kääntymässä kotikaupungissa?

– Aika oli silloin toinen. Asioista ajateltiin toiseen malliin kuin nyt. Nykyihmisen on vaikea asennoitua siihen, Järvelin pohtii.

Tampereelta keväällä 1941 vapaaehtoiseksi värväytyneitä oli 90, heistä tamperelaissyntyisiä oli 39. Lisäksi syksyllä 1942 lähetetyssä täydennysjoukossa lähti yhdeksän miestä, joiden kotipaikka oli tuolloin Tampere. Kaikkiaan suomalaisia oli 1 400. He kuuluivat Wiking-divisioonaan, jossa taisteli myös ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia, flaameja, hollantilaisia ja ulkosaksalaisia.

Suomalaispataljoonan ensimmäinen kaatunut oli Tampereelta värväytynyt Onni Johannes Martikainen. Siviilissä kaivertajana toiminut Martikainen kaatui 19-vuotiaana 23.1.1942 Skeljanskij´in kylässä Ukrainassa.

1983 Waffen-SS miehiä muistettiin vastaanotolla Tampereen raatihuoneella. Sen jälkeen pidettiin tilaisuus Pyynikillä ja jatkot Rosendahlissa. Nyt juhlijoita olisi vain yksi.

Aiheesta muualla: 

http://www.veljesapu.fi/

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat