Tamperelaisolut oli aiheuttaa ulkopoliittisen selkkauksen

Japanissa valmistetaan sinnikkäästi Amiraali-olutta. Piraattikopio on niin täydellinen, että siinä lukee: "Valmistettu Alkon luvalla". Tämä pullo on pantu Tsushiman meritaistelun 100-vuotismuistoksi.

.

Amiraali Togo on lähes jumalainen kulttihenkilö Japanissa.

.

30 vuotta sitten Pyynikin panimo tuli temmatuksi ulkopoliittisen selkkaukseen. Nyt se tuntuu myrskyltä olutlasissa, mutta silloin se oli vakava juttu.

Olimme astuneet rakkaan itänaapurin varpaille. Sekös harmitti suomettuneita poliitikkoja ja virkamiehiä.

Kaikki alkoi japanilaisen kansanedustajan Bunsei Saton Suomen-vierailusta 1983. Japanin parlamentin liikennevaliokunnan puheenjohtaja tuli noutamaan Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkkiä.

Hän oli saanut sen sovittuaan Finnairin legendaarisen pääjohtajan Gunnar Korhosen kanssa Helsinki–Tokio-reitin avauksesta. Se oli tuohon aikaan todellinen päänavaus sangen suljetulle markkinalle.

Vierailun isännät olivat tarjonneet Satolle Amiraali-olutta Togo-etiketillä. Pyynikin silloinen markkinointijohtaja Henrik Salmelin ei tiennyt asiasta tuoreeltaan, mutta arvelee nyt jälkeenpäin, että isäntien oli pitänyt plokata ”Togot” Alkon valikoimista käsin. Olihan myynnissä 23:a muutakin Amiraalia.

Korhonen järjesti Satolle myös kotimatkalle Togo-olutta, ja Sato tarjosi sitä Japanin pääministerille Yasuhiro Nakasonelle ja kansallismielisille piireille, joille Togo oli kulttihahmo.

– Meille alkoi tulla pyyntöjä japanilaisilta maahantuoja-agenteilta ja myös Sato tuli uudelleen Suomeen ja pyysi tapaamista kanssamme.

Menimme toimitusjohtaja Raymond Mobergin kanssa Helsinkiin hotelli Intercontinentaliin.

Pyynikkiläiset olivat yhteydessä Helsingin Sanomien toimittaja Harri Saukkomaahan, joka tuli mukaan – ja valokuvaaja myös. Näin alkoi tapauksen saama julkisuus.

– Tämän jälkeen lupasimme näytteitä tuhat pulloa. Finnair järjesti jälleen kuljetuksen.

Oltiin jo vuoden 1984 puolella ja oluet menivät tapahtumaan, jossa muisteltiin 50 sitten tapahtunutta Heihachiroō Togon (1848–1934) kuolemaa. Togo oli ensimmäisen maailmansodan sanakari ja keisarin opettaja.

– Raymond lähti paikan päälle ja tilaisuuksissa oli mukana lähetystön kaupallinen sihteeri. Tämä virkamies huomasi, että nyt tämä homma menee kuumaksi ja yritti väistellä ja pitää matalaa profiilia.

Markkinointihenkinen Moberg sen sijaan paistatteli julkisuudessa.

Helsingin Sanomien toimittaja Juhani Lompolo raportoi tamperelaisoluen suosiosta, mutta ulkoministeriö ja jopa lähetystö alkoi olla kauhuissaan.

Ulkoministeriön tutkija Jussi Pekkarinen kirjoitti viime vuonna Helsingin Sanomissa, että lähetystö piti Mobergia ”poliittisesti naiivina” ja että tilaisuus, jossa hän oli mukana, oli paljastunut ”luonteeltaan äärioikeistolaiseksi, yltiöisänmaalliseksi ja vahvasti neuvostovastaiseksi”.

Japanilla oli ratkomatta kiista Kuriilien saarista, kuten on edelleenkin.

Salmelinin mukaan panimo ei saanut suoraan mitään noottia, mutta Lompolon kautta tuli ”viestiä”.

– Se jäi siihen ja unohtui – arkistojen aarteeksi, hän toteaa nyt.

Amiraalin vienti Japaniin alkoi ja sitä meni sinne noin kontti kuussa. Paikallisessa Togolle omistetussa temppelissä Moberg sai kuulla olutarvion:

”Se on Jumalan työtä”.

Faktaa ja fiktiota

Suomen historia kirjoitettiin näin överiksi japanilaisessa koulukirjassa 1990-luvulla: ”Japaninmeren meritaistelun uutinen levisi heti koko maailmaan. Erityisesti Venäjän hallitsemista maissa emämaan suosio laski ja maat rohkaistuivat. Suomessa tuli myyntiin ja suosituksi Togo-olut. Tämän jälkeen nämä maat itsenäistyivät nopeasti.”

Heihachirō Togo oli todellakin Japanin laivaston komentaja Venäjän–Japanin-sodassa 1904–05, ja suoritti yllätyksellisen torpedohyökkäyksen Port Arthurin satamaan 1904. Tsushiman meritaistelussa 1905 hän murskasi Venäjän Itämeren-laivaston ja ratkaisi sodankulun.

Togon voitot johtivat ensin suurlakkoon Venäjällä ja Suomessa 1905 ja sittemmin koko keisarillisen Venäjän luhistumiseen.

Amiraali-olut tuli myyntiin vasta 1970 ja Togo etikettiin 1971.

Kommentit

Tässä nähdään ne syyt, miksi johtajille ei voida maksaa työntekijöitä paljon isompaa palkkaa. Tällä konseptilla olisi ollut vaikka millaiset markkinat maailmalla, Japanista alkanut ja sieltä levittäytynyt pienillä eroilla eri maissa. Kun Suomessa saadaan jokin maailmanlaajuisesti menestyvä tuote, niin johtajilla menee p….housuihin, vai pitäisikö sanoa tervat kelleille. Tässä nähdään mitä vahingossa tervakellit saavat aikaiseksi looseissaan. Muut tekevät rahaa, Suomalainen johtaja vaan tervaa kellinsä. Tästä muistuu mieleen eräs hevi bändi, jotka hinkkasivat kelleilensä munasnuudeleita, etteivät omat vaimot haistaneet bändiäreiden hajua niistä. Olisiko tällä terva kelleilyllä looseissa vastaava merkitys, etteivät vaimot haista p…a letkusta.

tervausm.....lle