Paikalliset

Anorektikon raju tarina: ”Mulla on tasan yks toive: haluan olla terve”

Hope eli toivo, lukee Annan selässä. Anoreksia kadotti elämänilon Annan elämästä. - Järki toivoi, että paino olisi noussut. Ellei ollut, tuli huojennus, Anna muistelee sairauden pahimpia vaihteita.

.

Anna toipuu anoreksiasta. Sairaus vetäisi hänet pariksi vuodeksi helvettiin.

Lukion kuntoliikunnan kurssi keväällä 2010.

Siitä se alkoi – vähitellen sairaalloiseksi kehittyvä kalorimäärien tarkkailu.

– Kurssin aikana kävimme kaupassa tutkimassa elintarvikkeiden ravintoarvoja. En ollut aiemmin kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota.

Anna pelasi tosissaan jalkapalloa. Elämä kiertyi jatkuvien treenien ja pelien ympärille.

– Paineet kasvoivat, eikä niitä vähentänyt se, että kirjoitukset alkoivat syksyllä.

Uupunut Anna lopetti jalkapallon. Ennestään hoikan tytön 54 kilon lähtöpainosta oli pudonnut muutama kilo.

Toisen joukkuelajin treeneihin tuli parin viikon tauko hengitysvaikeuksien vuoksi, ja kun Annalla meni poikki poikakaverin kanssa, masennus syveni.

Anna muutti omaan asuntoon lukemaan kevään ylioppilaskirjoituksiin. Kun kukaan ei ollut vartioimassa, syömishäiriö otti ylivallan.

– Juoksin 5 – 25 kilometrin lenkkejä ja söin tuskin mitään. Eristäydyin täysin sosiaalisesta elämästä.

”Tuntuu, et elämä pysähtyy ja lyö vaa tyhjää. Sais loppua kokonaan. En ymmärrä miks musta on tullu tälläne.”

 

Elämässäni oli sentään yksi asia täydellisessä kontrollissa.”

Kun kirjoitukset olivat ohi, Anna palasi kotiin. Syöminen vähentyi entisestään, mutta treenimäärät kasvoivat. Annan kuukautiset jäivät pois.

 

– Kuvittelin, että voin aloittaa syömisen helposti, mutta eihän se niin vain onnistunutkaan. En osannut kuin treenata ja tarkkailla syömisiä. Elämässäni oli sentään yksi asia täydellisessä kontrollissa, mikä oli kiehtovaa.

”Tänään spinningiä, pumppia ja combattia. Huomenna täytyy herätä aikasin, kun aattelin olla ahkera ja käydä juoksees 20 kilsaa lämmittelynä ennen salitreeniä.

Ylioppilasjuhlien jälkeen alkoivat Annan kesätyöt. Kesäkuussa hän oli niin heikko ja voimaton, että työt oli lopetettava.

Syömisestä oli tullut kellontarkkaa rituaalia. Perheelle asia valkeni, kun Anna sai paniikkikohtauksen.

– Siskoni oli syönyt jääkaapista lehtisalaatit, jotka oli tarkoitettu minun leivälleni. Sisko soitti äidilleni, ettei kaikki ole kunnossa.

Anna pääsi nopeasti hoitoon lasten ja nuorten psykiatrian poliklinikalle.

”Mua paleltaakin koko aika ja nukahtamisesta ei tuu yhtään mitään. Haluisin kerranki nukkua yön yli.

Elokuussa Anna painoi alle 40 kiloa. Kivut viilsivät rintaa pelkästä auton vaihdekepin vääntämisestä.

Tie parempaan oli avautumassa, kun Anna sai maksusitoumuksen syömishäiriöklinikalle.

Hoidon rankkuus oli Annalle järkytys, sillä päivät olivat tarkoin rytmitettyjä ja säännönmukaisia. Ensimmäisten viikkojen aikana Anna sulkeutui ja päätti vain laihduttaa.

Kotiin palattuaan Anna sai ilouutisen: hän oli saanut työpaikan! Anna halusi parantua!

” Viime lauantaina näky tähdenlentoja, ja mulla on tasan yks toive: haluan olla taas terve. Onneks sen toiveen toteutuminen on musta itestä kiinni, ja mähän teen sen.”

Joulukuussa Anna aloitti varovaisen kuntoilun.

– Sillä erolla entiseen, ettei päämääränä ollut vain energiankulutus, vaan lihas- ja yleiskunnon kohotus.

Anna tapasi pitkästä aikaa ystäviään ja kävi jopa juhlimassa.

”Voi että oonkin kaivannut kavereita!! Mun terve puolisko vahvistuu koko ajan!”

Joulusta jäivät ihanat muistot. Anna söi 1,5 kiloa suklaata ilman soimaavaa omaatuntoa.

Mitä Annalle kuuluu nyt?

– Talvella aloin seurustella ja paino alkoi vähitellen nousta. Ensimmäisen lenkin juoksin tammikuussa. Vaikka lihakset olivat kadonneet, kunto ja kestävyys olivat tallella.

”Pääsin opiskelemaan!!!  Vuokrasopimuskin tehtynä enkä malta oottaa muuttoa. Nyt saan ruveta suunnitteleen omaa kotia! Miten mä oon eläny pari viime kesää ilman jäätelöä?”

Syksyllä hän kohtasi todellisuuden: Annan oli vastattava itse itsestään. Opiskelu ei ollutkaan ihan sitä, mitä hän kuvitteli ja koti-ikäväkin vaivasi.

Ajatuksissa kalvoi tietoisuus anoreksian uusiutumisesta.

”Vanhoja ajatuksia on alkanu palailla ja unettomuus kaks kertaa pahempana.

Anna aikoo hakeutua ammattiauttajan luo juttelemaan

– Minulla ei ole kuitenkaan minkäänlaista halua palata entiseen, siihen helvettiin.

Itsekriittisyys johti siihen, että Anna vertaili itseään muihin ja kadehti siskonsa rentoa asennetta.

Anna treenaa säännöllisesti, mutta tiedostaa riskin.

– Treeniin voi jäädä koukkuun samalla tavalla. En rupea dieettaamaan, koska homma voi karata käsistä. Pidän huolen siitä, että jääkaapissani on aina hyvää ruokaa.

Syömishäiriöiset ovat taitavia salaamaan sairautensa. Anna hämäsi perhettään syömällä isoja annoksia, jotka koostuivat lähinnä kasviksista.

– Omaiset eivät voi olla kuin tukena. He eivät voi parantaa, se on ammattilaisten tehtävä.

Anna haluaa auttaa muita anoreksiaan sairastuneita. Haaveissa on kouluttautua kokemusasiantuntijaksi.

– Vain se, joka käynyt läpi tämän helvetin, voi tietää, mitä anorektikon päässä liikkuu.

”Mä hyväksyn enkä häpee tätä enään. Tää taival on ollu ja on vielä tosi pitkä, mutta mä vielä parannun tästä ja käännän tän sairauden mun eduksi. Mä oon nyt jo paljon viisaampi, ku mitä olin ennen sairastumista. Ei kukaan ansaitse tätä, vaan elämällä on paljon enemmän annettavaa. Mä vielä otan selvää, mitä se mulle tuo tullessaan!”

Syömishäiriöt

Syömishäiriöiden taustalla on psyykkistä pahoinvointia.

Anoreksia ilmenee syömisen välttelynä ja säännöstelynä, jota seuraa painon putoaminen. Syömisen välttelyn lisäksi sairastunut liikkuu usein paljon.

Bulimiassa oireena ovat toistuvat ahmimiskohtaukset. Kohtauksen jälkeen sairastunut pyrkii ruuasta eroon esimerkiksi oksentamalla, ulostuslääkkeillä, paastoamalla tai runsaalla liikunnalla.

Epätyypillistä ahmimishäiriötä BED:tä sairastava ei pyri eroon ahmimastaan ruuasta em. keinoilla.

Anoreksiaa ja bulimiaa esiintyy yleisimmin 15-20-vuotiailla. Syömishäiriöön voivat kuitenkin sairastua jo alle 10-vuotiaat lapset, eikä aikuisiällä sairastuminenkaan ole epätavallista.

Arvioiden mukaan anoreksiaa sairastaa noin 0,5-1 prosenttia ja bulimiaa noin 1-3 prosenttia 12-24-vuotiaista tytöistä ja naisista.

Lähde: Syömishäiriöliitto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat