Ateljeetalo on yhä tuntematon rakennus

Piirtäjä ja maalari Ella Vähäsarja maalaa ateljeessaan. Hän on Ateljee B6:n seitsemäs taiteilija.

Rakennus on myös oman kirjan arvoinen. Näin ajatteli talossa asuva taiteilija Marja-Liisa Torniainen ja kirjoitti siitä historiikin nimellä Elämäntapana taide.

– Ateljeetaloa ei tunneta laajemmin. Moni kuvataiteilijakaan ei tiedä sen olemassaolosta, saati historiasta mitään, Torniainen sanoo.

Kalevassa Hälläpyöränkadulla sijaitseva talo valmistui vuonna 1961.

Sen omistavat Tampereen Taiteilijaseura ja Tampereen kaupunki yhdessä.

Rakennuksessa on kymmenen ateljeeta, joista kuuteen kuuluu erillinen asunto.

Neljässä yksiöateljeessa sekä työskennellään että asutaan samassa tilassa ja ”makuuhuone” on parvella, joka kuuluu kaikkiin ateljeisiin.

Eräs vierailija etsiessään taloa sai kuulla, että sitä luultiin näkövammaisten taloksi.”Vaikka Ateljeetalo sijaitsee aivan Kiovanpuiston laidassa, on sinne ensikertalaisen vaikea löytää.

– Eräs vierailija etsiessään taloa sai kuulla, että sitä luultiin näkövammaisten taloksi, Marja-Liisa Torniainen kertoo

Ateljeetalo oli mukana taidesuunnistuksessa vuonna 2004.

– Silloin kävijöistä suurin osa oli naapuruston väkeä. Monet vasta silloin ymmärsivät, millainen talo on kysyessä.

Aika usein taloa on luultu myös virastoksi, koska siinä on suuret ikkunat. Kadun puolelta rakennus näyttää sen sijaan tavalliselta pienkerrostalolta.

Talossa on asunut kymmeniä tamperelaisia taiteilijoita ja taloon kerran päästyään taiteilijat ovat asuneet ja tehneet töitä talossa pitkään.

Ennen Marja-Liisa Torniaista ovat hänen nyt vuokraamassaan yksiöateljeessa asuneet Aira Hellaakoski, Markku Kivinen, Reijo Mörö, Matti Kalkamoja Heli Ryhänen.

– Taloon ei hakijoita kuitenkaan ole niin suurta määrää kuin luulisi, sillä edullisuudestaan huolimatta tilat ovat monen taiteilijan kukkarolle turhan hintavat.

Kuvataiteilijoista vain pieni prosentti saa ansionsa suoraan tekemästään taiteesta. Useimmilla on jonkinlainen sivutyö, niin ateljeetalonkin asukkailla.

– Kuten kaikki muutkin suomalaiset, taiteilijatkin hankkivat mielellään oman ateljeen, jos se on taloudellisesti mahdollista, Marja-Liisa Torniainen sanoo.

Hän toteaa, että asuminen ja työn teko samoissa tiloissa on aika kiemuraista.

– Ateljeet ovat kuitenkin valoisia ja työtilat sopivan kokoisia. Viidenkymmenen vuoden kuluessa talo on käynyt läpi monia korjauksia ja on hyvässä kunnossa. Mistään luksusasumisesta ei ole kysymys, mutta etenkin yksinäiselle naistaiteilijalle tila luontuu hienosti.

Taloon ei hakijoita ole niin suurta määrää kuin luulisi.”Asukkaat elävät samaan tapaan rinnakkaiseloa kuten kerrostalossa yleensä eletään.

– Joskus järjestämme yhteisiä juhlia ja esimerkiksi lakkiaisia on juhlittu porukalla, mutta aika harvoin verrattuna edellisiin vuosikymmeniin. Eläminen on mennyt vaativammaksi joka puolella.

Marja-Liisa Torniainen suoritti vuonna 2011 kuvataiteilijan amk-täydennyskoulutuksen Tampereen ammattikorkeakoulussa ja sovitti joiltakin osin kirjan tekemisen näihin opintoihinsa.

Kirjassa Ateljetalon arkkitehtuurista kirjoittaa Arkkitehti-lehden päätoimittaja Jorma Mukala, mutta muuten teos on taittoa ja valokuvausta myöten Torniaisen käsialaa, paitsi englanninkieliset käännökset. Kirja on kaksikielinen.

Valokuvaus on historiikin tekemisen myötä tullut olennaiseksi osaksi Marja-Liisa Torniaisen taiteilijan työtä.

Hänen valokuviaan Tammerkoskesta on nähtävillä maalis-huhtikuussa 2013 Tampere-talon Talvipuutarhassa.

TampereenAteljeetalo

Hälläpyöränkatu 3–5

valmistunut vuonna 1961, ensimmäiset asukkaat muuttivat 1962

arkkitehdit Olavi Suvitie ja Taito Uusitalo

kymmenen ateljeeta ja neljä yksiöateljeeta

vuokra 1.7.2011 alkaen ateljeissa 7,28 euroa ja asunnoissa 7,48 euroa neliöltä

asukkaina olleet muun muassa Raimo Kanerva, Kimmo Kaivanto, Helge Riskula, Teemu Saukkonen ja Anna Alapuro

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat:

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat