Paikalliset

”Jos saisin samaa palkkaa kuin Selänne, painisin yhä”

Pertti Ukkola, 61, on kovassa kunnossa, muttei ihan niin rautaisessa, että painisi Lontoon olympialaisissa. Jääkiekkoilijoiden tulot olisivat kuitenkin pidentäneet monen mielestä kesken loppunutta uraa. Urheilupoliittisten näkemysten läpisaaminenkin on vaatinut entiseltä painijoiden päävalmentajalta vääntöä.

Petteri Mäkinen

Olympiavoittaja Pertti Ukkolan mukaan huippu-urheiluun kaivattu muutos on ollut hyssyttelyä ja näpertelyä.

Jos suomalaisten menestys Lontoon olympialaisissa on kiinni suomalaisesta urheilujohtamisesta, ei mitaleja kannata odottaa.

Näin napauttaa tamperelainen ex-olympiavoittaja ja urheilupersoona Pertti Ukkola.

– Suomalaisessa urheilussa jatkuu edelleenkin hyssyttely. Totuutta ei uskalleta katsoa silmiin, aloittaa Ukkola.

Ukkolan mukaan suomalaisessa huippu-urheilussa lahjakkuudet hukataan, kun vähäisiä harjoittelueuroja jaetaan isolle porukalle.

Keväällä työnsä valmiiksi saanut huippu-urheilun muutostyöryhmä saa Ukkolalta hymähdyksen.

Heikosti menneiden vuoden 2008 Pekingin olympialaisten jälkeen perustetun muutostyöryhmän tehtävänä oli uudistaa koko suomalainen huippu-urheilu valmennuksesta rakenteisiin ja periaatteista rahanjakoon. Uuden huippu-urheiluyksikön johtajaksi nousi muutosryhmään kuulunut Mika Kojonkoski.

– Saatiin kulumaan hirveä määrä rahaa prosessiin, jossa työryhmän jäsenet pääsivät varmistelemaan työtä itselleen. Mäkivalmentajakin sai hyvin palkatun työn. Olen lukenut yhden ryhmän väliraportin. Se sisälsi lähinnä itsestäänselvyyksiä.

Ukkolalla olisi menestysresepti mietittynä. Suomalaiseeen huippu-urheiluun pitäisi kehittää kykyjenetsintäjärjestelmä. Joukko osaavia kykyjenetsijöitä kiertäisi saleilla ja kentillä etsimässä todelliset lahjakkuudet ja ohjaisi heidät heidän ominaisuuksille sopivien lajien pariin ja tehoharjoitteluun.

 

Liiga-kiekkoilijaa voi verrata 720:n pituushyppääjään eli kansallisen tason yleisurheilijaan.”

– Rahoitus keskitettäisiin pienemmälle porukalle kansainvälisen tason huippuja ja kykyjä, ei kansallisen tason urheilijoille. Kuntourheiluun rahaa ei tarvita. Riittää, että laittaa lenkkarit tai saappaat jalkaan ja lähtee metsään.

 

Myös lajien priorisointia pitäisi miettiä. Ukkolaa sapettaa se, että monet olympialajien urheilijat joutuvat kustantamaan lainarahalla itselleen kunnon harjoitteluolosuhteet, kun toisissa lajeissa maksetaan palkkoja, joilla urheilija rahoittaa loppuelämänsä.

– Liigakiekkoilijaa voi verrata 720:n pituushyppääjään eli kansallisen tason yleisurheilijaan. Silti lajissa riittää rahaa, kun se on niin paljon julkisuudessa.

Painijaa surettaa nykyiset huippupainijat, jotka harjoittelevat vuosikausia 2–3 kertaa päivässä, mutta ylittävät uutiskynnyksen vain olympiavuosina tai arvokisamitalin jälkeen.

– Suomalaiselle painijalle arvokisamitali tuo seuraavana vuonna muutaman tonnin. Kun juttelin asiasta turkkilaisen valmentajan kanssa, hän ei uskonut. Siellä vastaavasta tulee tilille 600 000 dollaria.

Ukkolan mukaan urheilijoiden menestystä ei saa mitata rahassa, mutta euroilla taataan kunnon harjoitusolosuhteet. Teemu Selänteen jokakesäistä jatkamispähkäilyä hän on seurannut huvittuneena.

– Jos minä olisin saanut samaa vuosipalkkaa kuin Selänne, valmistautuisin nyt Lontoon olympiapaineihin, nauraa Ukkola, 61, joka lähtee Lontooseen vain turistireissulle.

Uskotko, että Suomi saa olympiakisoissa tavoitellut kolme mitalia? Kenellä on mahdollisuuksia? Kommentoi ja keskustele!

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat